Neulova Narttu

Kyllä se siitä

2012-01-25T18:25:00.003+02:00

Kuukausi sitten kärvisteltiin erä takin kanssa, purettiin ja muristiin. Kärsittiin jonkin asteisesta kehonkuvan vääristymisestä, koskapa oli tehty ihan liian pieni. Nyt on sitten tikutikuteltu suurin osa uudestaan ja nyt näyttää suunnitelmien mukaiselta.

Tein etukappaleista n. 10 senttiä leveämmät ja kauluksen resorin neuloin isommilla puikoilla, jolloin resori ei vedä kasaan.

Seuraavaksi pitäisi neulasta hihat ja sitten helmaan semmonen tuplafrilla. Sitä tässä pohdin että paljonko frillaan pitäisi laittaa silmukoita. Onko ok jos poimin reunasta silmukat ja seuraavalla kierroksella tuplaan ne? Tuleeko tarpeekisi hulmua vai pitääkö seuraavalla kierroksella lisätä vielä puolet lisää, vaiko taas tuplat? Ja olisiko se toinen frilloista esimerkiksi vaaleampi harmaa vai mikä? Ja miten sen frillan reuna menee, rullautuuko, onko ainaoikeaa tai jotain muuta pintaneuletta. Pitäisikö sekin neuloa isommilla puikoilla? Tämmösiä kysymyksiä mulla.

Niin ja se pitsipallo on sitten kuivunut. Vähän piti pähkiä että päästetäänkö pallosta ilmat kerralla vai pikkuhiljaa. Ensin vähän jännistin ja tein vain pienen reiän ja pallon tyhjetessä irrotin palloa pitsistä. Pitsi oli tosi tiukassa palloa vasten ja pelkäsin että pitsi romahtaa kasaan. Sitten rohkaistuin ja posautin ilmat kerrasta pihalle. Seurasi kauhia rysäys ja ilmapallo oli riekaleina. Pitsipallo pysyi kuitenkin kasassa!

Nyt pitäisi käydä lamppukaupassa ostamassa valonlähde sisälle ja tarvitaan varmaan sähkömiestäkin, joka fiksaisi katossa olevan virtalähteen kuntoon. Kokeiltiin jo taskulampun kanssa miltä se näyttäisi valon kanssa ja voi vitsit miten makeat kuviot siitä tulekaan seinille! Pitää vielä rapsutella noita liisterikalvoja pois pitsireikien välistä.

Kiitos kaikille tapetinpoisto-operaatiossa kannustaneille. Sitä on samaa on vielä jäljellä n. 2 neliötä plus sitten toinen vastaavan kokoinen seinä. (Eikä puhuta mitään siitä että myös olkkari odottaa tapetin poistoa.) Irrotusaine on loppu joten tänä iltana ei pääse repimään. Liekö se sitten onni vai onnettomuus.

Rymsteerausta

2012-01-22T12:58:00.001+02:00

Eilen illalla rymsteerattiin. Otetiin nokka kohti uusia tuulia.

Välillä oli kyllä kurssi hakusessa. Raahattiin iso umpitamminen rulokaappi toiselta puolelta huushollia toiselle, vain todetaksemme ettei toimi. Sitten sama juttu takaisin toiseen suuntaan. Nosteltiin kirjoja, telkkaria, kaappia ja hyllyä. Välillä piti istua alas, pyyhkiä hikeä ja tuumata, kun mikään ei tuntunut toimivan. Välillä piti jopa käydä kaupassa ostamassa liisteriä.

Siitä se sitten kuitenkin, pikkuhiljaa. Ongelmallisemmat olivat vitriinikaapit, joissa on erinäisiä kokoelmia Muumi-mukeista alkaen. Kaapit kun ovat olleet sellaisella paikalla ettei esineitä näe. Jos omistaa silmää miellyttäviä esineitä, niin pitäisihän ne nähdä, sillä silloinhan ne ovat siinä tehtävässä missä niiden pitääkin olla: tuottamassa iloa.

Sinänsä hassua että kun vaihtaa kahden huonekalun paikka keskenään niin koko homma vaan tuntuu pelittävän paremmin. Ei ehkä täydellisesti mutta paremmin.

Toinen mukava ihme on se etten ole vielä onnistunut tappamaan esikoita. Olen ilmeisesti löytänyt kauhun tasapainon kastelussa. Ehkä.

Alakerrassa kaikki siis suht hyvin. Yläkerrasta löytyykin sitten se kauhugalleria. Siellä roikkuu esimerkisi se syy, miksi sitä liisteriä piti lähteä hakemaan lisää.

Samoin se mun orjapiiskurityömaa. Laskujen mukaan olen repinyt tuota tapettia nyt n. viisi tuntia. Puolessa välissä ollaan! Jee! Ja sitten kun tämä seinä on valmis, löytyy vielä toinen saman kokoinen seinä. Uh, oh...

Lämmintä ylle

2012-01-15T13:17:00.001+02:00

Tämmönen siitä kaulurista sitten tuli ja pitääpä sanoa että tykkään kovasti. Lämmittää mukavasti ja näyttää sekä tuntuu kivalta ja väritkin ovat aikaslailla mellevät.

Lämmike
Lanka: itse kehrättyä, käsinvärjättyä BFL-villaa, n. 360 grammaa
Puikot: 4 mm
Fiilis: tämän on vallan mainio!

Mallineule on 2 oikein, 2 nurin joustinta. Joustinta neulotaan 8 kerrosta ja sitten yksi kierros nurin. Nurjan kierroksen jälkeen neulotaan 2 nurin, 2 oikein joustinta. Sitten taas nurja kierros ja 2 o, 2n joustinta jne. Kun korkeus on mieluinen, itse tein 8 joustinraitaa, kavennetaan nurjalla kierroksella jokaisessa nurjan joustimen kohdassa silmukka pois. Seuraavalla kierroksella joustimen pystyraidat eivät mene enää samalla tavalla lomittain, mutta se nyt ei niin haittaa. Jatkossa tehdään samanlaiset kavennukset jokaisella nurjalla kierroksella. Joilakin kierroksilla pitää tehdä yksi kavennus enemmän tai vähemmän, jotta luku pysyy neljällä jaollisena. Sopiva määrä kavennuksia selviää sovittamalla. Pään pitää mennä läpi. Sitten voi vielä neuloa jonkun pätkää ilman kavennuksia, jotta saa sopivan mittaisen kauluksen. Jos lankaa on tarpeeksi paljon, voi kauluksesta tehdä vaikka käännettävän.

Alareunan leveys on n. 120 cm, silmukkamäärä tällä paksuudella 220 silmukkaa. Muistaakseni. Lanka on navajokerrattua, olisko suurinpiirtein Isoveljen paksuista, mutta huomattavasti kuohkeampaa. Vyyhdit olivat vähän erisävyisiä, joten neuloin raidottaen eri vyyhdeiltä. Pittää varmaan neuloa toinenkin tämmöinen lämmike, on sen verran kätevä käytössä. Lämmittää harteita ja kaulakin pysyy lämpöisenä.

Ravelryssä on esitelty mitä komeapia kehruu-stasheja, laitetaanpa kuvaan minun oma vaatimaton:

Salkussa on merinosilkkiä, merinoa ja bfl:ää ja salkun edessä merinoa. Myönnetään että kuvasta puuttuu rukilla oleva, sekä luonnonväriset eli 100 g kainuun harmasta karstalevynä, 200 g kainuun harmasta karstanauhana sekä isot letit luonnonruskeaa corriedalea, jotka on alustavasti luvattu Tainalle. Niin ja se pinkki silkki. Missähän se muuten on?

Kummallista

2012-01-10T18:27:00.001+02:00

Kävin tänään kahdessa lankakaupassa mutten ostanut lankaa grammaakaan. Tuumasin etten tartte. Vähän huolestuttaa tämmönenkin mahdollisuus ettei tartte, ettei halua. Outoa.

Tosin kovin paljon kamalasti ei kannata huolestua, sillä lauantaisella Titityy-lankakauppareissulla mukaan tarttui useampikin gramma. Vaikkapa tämmöisiä pikku palleroita.

Aika suloisia? Ja kun on ostanut palleroita niin niistä pitää sitten neuloakin palleroita.

Kehrättävääkin olisi, värit ovat ainaskin niin houkuttelevat että! Lauantaina sitten kehrätään porukalla Lumoavassa Langassa.

Ps. Se käsin kehrätystä oleva juttu on valmis, palataan siihen kun on jotain valon kaltaista ainesosaa ilmassa. Ja siitä purkutakista on nyt neulottu uudelleen ensimmäinen etukappale. Jei!

Siitä se lähti

2012-01-04T18:27:00.002+02:00

Tässä eränä iltana pengoin lanka-arkkua. Oli joku epämääräinen tarttis-tehdä-jotain-fiilis, semmoinen joka yleensä johtaa eriasteisiin katastrofeihin. Pyörittelin käsissäni yhtä jos toistakin vyyhtiä ja koitin kuunnella mitä ne puhuisivat vai ovatko vallan mykiksi heittäytyneet. Saattaisihan se itelläkin olla vähän leukaperät tiukalla jos olisi viettännyt useamman tovin jossain pussukassa arkkuun suljettuna.

Pari vyyhtiä kerin kerälle ja kokeilin erilaisia pintaneuleita. Mutta ei oikein syntynyt sen kummosempaa visiota. Yhtä käsinkehrättyä pyörittelin vähän pidempään. Itte kehrätyn kanssa on aina se dilemma, että siitä pitäisi saada aikaiseksi jotain elämää suurempaa. Kun ei voi vaan neuloa. Tyhmähän se on niin ajatella, tiedetään.

Päätin sitten saada edes jotain suht järkevää aikaiseksi ja tikutin sitä erästä jota tässä taannoin purettiin reippaanlaisesti.

Sitten eilen illalla kun töistä kotiuduin ja olin saanut tehtyä taas kerran sitä aivan kamalan pahaa ruokaa, jos poikasilta kysyttäisiin, niin sitten se iski. Siitä käsinkehrätystä, tehdään semmonen kauluri joka peittää hartiat. Siihen semmoista yksinkertaista pintaneuletta ja vuorotellen eri keriltä raidottaen, kerät kun ovat vähän eri sävyisiä. Käyttölankaa se käsinkerättykin on ja hukkaanhan se menee jos sitä jossain arkussa vuodesta toiseen säilyttelee.

Ja voi pojat, tää lankahan on ihan tehty tätä vermettä varten! Lanka on navajokerrattua ja suht paksua. Sen olen autuaasti unohtanut mitä villaa tää oli, merinoa ei ainakaan. Nelosen puikoilla pistelen menemään, mutta vitosetkin olisivat kyllä pelittäneet. Kohta pitäisi miettiä miten kavennetaan kaulaa varten, mutta laskeskellaan sitä sitten vähän myöhemmin. Nyt ei huvita laskea, nyt neulotaan!

Vuoden ensimmäinen

2012-01-01T12:47:00.000+02:00

Hyvää alkanutta vuotta 2012! Saas nähdä mitä vuosi tuo tullessaan.

Palataanpa siihen saapas-asiaan. Sain heti sapiskaa kun ei ollut kuvia joten nyt: kuvia olkaat hyvät.

Mustat, polvitaipeeseen pitkät, nyörillä ja vetoketjulla. Hyvin tiiviisti pohjetta pitkin menevät, mikä tietty vähän asettaa ehtoja alle puettaville jutuille. Vähän mietin hankkivani farkkuleggarit, mutta ne eivät näytä enää olevan kuuminta hottia, jos luotetaan silmämääräiseen arvioitiin tavaratalon nuoriso-osastolla. Tai olisi siellä ollut Dieselin leggarit, hintalapulla 100 euroa. Ihanan kallista?

Viime vuoden viimeisenä päivänä aloitetut kämmekkäät ovat valmistuneet tämän vuoden ensimmäisenä päivänä.

Kensington Mitts
Malli: Annie Modesitt, Jane Austin Knits -lehdestä
Lanka: Cashbah, Pumpkin sävyssä, n. 60 g
Puikot: 3 mm
Koko: silmukkamäärä toiseksi pienimmän koon mukaan
Muuta: malliin verrattuna noin puolet lyhyemmät
Fiilis: jep jep

Cashbah on hankittu ensimmäisellä reissullani Titityy-kauppaan. Silloin se sijaitsi siellä Kilpisenkadullako se nyt oli. Vyyhtiä on säilötty huolella ja aina siitä on pitänyt tulla jotain, ei vaan ole sitten tullut. Mutta nyt tuli ja hyvä että tuli. Väri on kiva, lanka on ihana eikä tämä mallikaan hullumpi ole. Lankaa jäi aikalailla saman verran tähteeksi, joten voisi tehdä toiset, melkein samanlaiset, mutta vähän erilaiset. Tuo hevosenkenkäpitsi on aika kiva.

Tuota Jane Austin Knits -lehdeä suosittelen lämpöisesti, siinä oli aika monta toteuttamisen arvoista neuletta. Niitä Jane Austin artikkeleita en kuitenkaan taida jaksaa lukea. Sen sijaan haen alakerrasta suklaakonvehtirasian ja lähden Tylypahkaan, moi!

Vuoden viimeinen

2011-12-31T14:44:00.000+02:00

Otin ja purin sen takin tekeleen. Vai takakappale jäi jäljelle. Pelasin samalla siipan kanssa Boggle Flashiä, niin en edes huomannut mitä tuli tehtyä. Ei riipinyt niin paljoa. Sitten loin samantien silmukat uutta etukappaletta varten ja sitä on nyt tikutettu sen verran että kohta ollaan kainalossa. Vähän kyllä huolettaa riittääkö lanka. Yksin kaulus näyttää vievän lankaa 100 g. Katotaanpa nyt.

Käytiin tänään kaupungilla shoppailemassa koko perheen voimin. Pojilla vähän otti koville kun käytiin suhteellisen monella kenkäosastolla. Kaipaamani pitkävartiset saappaat löytyivät vihdoin ja viimein. Olen Pinterestin kautta tutustunut steampunkiin ja se on ollut sen verran avartava kokemus, että jotta notta! Kengät ovat vähän tähän henkeen, mustat ylös asti nyöritettävät. Nyt kun vielä olisi se oma kuumailmapallo tai sukellusvene niin lähtisin maailmalle seikkailemaan hullun tiedemiehen matkassa.

Reissulla kävästiin myös Akateemisen kautta, ja siellähän nökötti hyllyssä Jane Austin neulelehti. Minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja lehteä kohtaan, ajattelin että siinä olisi semmosia yltiöpäisen romanttisia hörselöjuttuja, mutta mitä vielä. Ainakin kaksi erittäin pätevää sukkamallia sekä kämmekkäät, jotka taidan laittaa puikoille just heti nyt. Langaksi valitsin huolellisesti hillottua Cashbahia. Veikkaan että se on ostettu joku neljä vuotta sitten. Aika tavaran kaupitsee. Vai miten se menikään?

Menen nyt neulomaan ja toivotan kaikille siellä ruudun toisella puolella lennokasta ja inspiroivaa uutta vuotta 2012! Kuva on otettu kotirannalla jouluaattona, horisontissa siintää Oulunsalon lauttarannan tuulimyllyt.

Probleemia

2011-12-26T12:12:00.000+02:00

Aika täyteläinen olo. Kaapissa on suhteellisen runsaasti jäljellä kinkkua ja erinäisiä laatikkoruokia. Suklaakakusta on puolet kadonnut. Toisaalta on aika kätevää laittaa yksi päivä ruokaa ja sitten kolmena seuraavana vain syödä. Iltaisin olen kömpinyt sänkyyn iPadin kanssa ja uppoutunut Pinterestin kautta avautuviin mitä ihmeellisimpiin maailmoihin, jotka ovat ruokkineet reippaanlaisesti mielikuvitusta. Pitäisi vielä saada se Pin nappi toimimaan. Sain neuvoja miten se nappi saadaan iPadissakin toimimaan, mutta koodaamisessa meni sitten joku kuitenkin pieleen. Noh, iltaisin laitetaan iso kasa kirjanmerkkejä ja sitten aamulla käydään ne pinnittämässä pöytäkoneella.

Syömisen ja surffaamisen lomassa on tullut virkattua erinäisiä otuksia kuusen oksille touhuamaan. Ensin syntyi koala.

Sitten pöllö.

Sitten piti tulla pupu, mutta kun lanka loppui korvissa kesken, tulikin jääkarhu.

Listalla olisi vielä nalle ja kettu.

Sitten se ongelma. Olen tikutikutikuttanut 2,5 millisillä BC Garnin Baby Alpakkaa. Eihän siinä mitään, mutta jos takin kokoisen meinaa saada aikaiseksi, niin sitä tikutikuttamista on aika paljon. No nyt ollaan siinä pisteessä että etukappaleet ovat valmiit, takakappale on valmis. Saumat on ommeltu ja isoa kaulusta on väännetty höyry päällä. Eilen sitten päättelin kauluksen silmukat ja tulin tulokseen että ei hyvä. Kaulusta pitää varmaan tikuttaa vielä joku 5 viisi senttiä lisää. No, se ei toki ole mikään ongelma. Mutta. Etukappaleet ovat liian kapeat. Niissä pitäisi olla leveyttä semmoinen viisi senttiä lisää per puolisko, että saataisiin sitä volyymiä lisää. Tästä päästään siihen että se kaulus pitäisi purkaa. Etukappaleet pitäisi purkaa. Se taas kuulostaa äkkiseltään siltä että koko projektin voisi vaikka unohtaa.

Taidan nyt ensin virkata sen nallen ja mietin kuinka kovasti haluan tämän takin valmiiksi.

Joulu tulla jollottaa

2011-12-23T15:10:00.000+02:00

Täällä ollaan aikaslailla valmiita. Puolen kilon suklaakakku on paistettu, odottelee täyteen jäähtymistä. Se piti kyllä tehdä jo aiemmin viikolla, mutta oli sitten kaikkea muuta puuhaa kuten esim. langattoman verkon luomista, jossa sanalla sanoen kuvainnollinen käämi kärysi. Nyt verkko kuitenkin toimii ja vihaset lintuset lentelevät ympäri huushollia. iPad on aikas pätevä vempele.

Kun kulhot olivat jo valmiiksi suklaassa pyöräytin vielä tryffeleitäkin. Näitä olen tehnyt joskus aiemminkin, ja olivat silloinkin äärettömän hyviä. Vaikka kuvassa näyttävätkin ihan lihapullilta. Voisi muuten vielä sulatella lisää suklaata ja tehdä niitä omia suklaalevyjä, joihin laitetaan sekaan kuivattuja karpaloita ja eri pähkinöitä. Tässä taloudessa ei akuutti suklaan tuska pääse yllättämään.

Muitakin pieniä herkkuja napostellaan, isommat herkut kuten kinkku paistetaan sitten yöllä. Imelletty perunalaatikko keikkuu hellan nurkalla. Taidan tuikata takkaan tulet, niin se saa imeltyä siinä nurkalla. Jos illan kähmyssä sitten paistasi sen kuten lanttu- ja porkkanalaatikonkin.

Sitten olisi vielä se suklaakakun täyttö. Tosin pitää häätää tämä tyyppi ensin matkoihinsa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Lempeää ja leppoisaa joulua itse kullekin!

Äidin hommat on niin kiireiset

2011-12-19T18:53:00.002+02:00

On se tämäkin. Aamulla, ennenkuin olet saanut edes kunnolla silmiä auki, tullaan siputtamaan korvaan että pitäisi tehdä Angry Birdsejä. Niinkuin heti. Nyt. Äkkiä. Niinkuin olisi jo. Sitten virkkaat, ja pieni niskaanhuohottaja käy vähän väliä tsekkaamassa missä mennään. Ja huokaisee kovalla äänellä kun ei ole tullut kahdessa minuutissa valmista. Sitten se isompi niskaan huohottaja hoksaa mitä äiskä puuhaa ja tekee oman tilauksensa. Sitten pienempi saa omansa, ja aloitetaan isomman tilauksen kanssa. Sitten siippa tulee tuhisten suhisemaan että se seinäkin pitäisi maalata eikä vaan jottain kässäjuttuja kaiket päivät hommata. Maalataan seinä ja ruokaakin onnistutaan laittamaan. Sitten taas syyllistetään kun lintu ei ole valmis, joten takaisin sen pariin. Välillä käydään vetäsemässä toinen kerros maalia seinään ja piparitkin paistetaan. Kun lintu on valmis, esitetään uusia tilauksia lisälinnuista. Silloin suljetaan tehdas ja mennään muhimaan sohvalle eikä lotkauteta korvaa enää millekään vaatimukselle. Välillä saatetaan toki tehdä muutama kierros omia neuleita. Niitä jotka valmistuvat hitaasti. Edellä mainituista syistä johtuen. Ja koska 2,5 millisillä puikoilla ei niin nopsaan tule valmista.

Muuttolintuja

2011-12-14T19:03:00.001+02:00

Meille saapui tänään kaukaa ison meren takaa pieni parvi pöllöjä. On isä pöllö, äiti pöllö ja pikku pöllö. Vähän tässä nyt katellaan paikkoja, tutustutaan ja kotiudutaan. Onhan tämä aika pitkä muuttomatka ollut, joten ihmekös tuo jos on vähän pöllömistynyt olo.

Noin muuten olen edistynyt mitä tulee joulun suhteen. Kaikki lahjat, käsittääkseni ja laskujeni mukaan, on hankittu sekä tarvittavat postitettu. Postissa oli muutama muukin samalla asialla. Tosin se jonossa seisoskelu ei ollut ihan niin surkiaa puuhaa kuin aamulla töihin pyöräily. Vaikka aika sitkeä sissi olenkin, niin tänä aamuna teki mieli heittää pyörä ojaan ja jäädä siihen viereen itkemään. Urhoollisesti raahauduin perille saakka. Matkaan ei mennyt kuin tunti ja 10 minuuttia päälle. Yleensä talvella menee n. 40 min. Huomenna linja-autolla. Jotain tolkkua sentäs.

Villaa ylle

2011-12-11T18:12:00.001+02:00

Jos eilinen päivä sujui kehräyksen merkeissä niin ei tältäkään päivältä villaa puuttunut. Aamulla käännettiin auton nokka kohti Merijärveä ja Kehräämö Christinaa. Ja siellähän oli - taas kerran - vaikka mitä kivoja herkkuja tarjolla! Kainuun Harmas taisi tehdä parhaiten kauppansa. Itse onnistuin saamaan sitä yhden vyyhdin, loput annoin Tainan viedä, että saa kauan kaipaamansa Harmas-paidan. Kainuun Harmasta on muuten saatavilla kohta täältä Oulustakin. Antaa puodin pitäjän itsensä ilmoitella milloin on saatavilla. Kannattaa olla kärppänä paikalla, se on ihanaa villaa.

Viime visiitillä tuli ostettua kehruukuitua. Tuli toki tälläkin kertaa, mutta nyt mukaan tarttui kaksi taljaa. Ensi kerralla sitten kokonainen lammas? Taljat päätyivät sohvalle ja todettakoon että niitten päällä oli erittäin mukava torkahtaa. Taljoissa on n. 5 senttiä pitkä kikkarainen villa ja sitä on mukava silitellä. Lämmittääkin aika mellevästi. Tuoksukin on mukana.

Tällä kertaa oli tarjolla myös värjättyjä sukkalankoja, joista tarrauduin oranssiin ja violettiin. Tuleepahan oikein rämäpääraidalliset sukat. (Värit ovat kuvissa kyllä ihan hanurista, valoisampia päiviä odotellessa.)

Ensi viikolla pitäisi ryhdistäytyä joulun suhteen. Lasten lahjat ovat kaikki hankkimatta, joulukortit on kyllä tehty, mutta postiin saakka niitä ei ole saatettu. Sitten pitäisi postipojan mukaan saattaa muutama paketti (vaatii vielä vähän puikkojen heiluttelua) ja kait sitä ruokapuoltakin pitäisi edes harkita. Kinkun olen saanut hankittua. Kaikkien sikalakohujen siivittämänä päätin ostaa luomukinkun. Vähän piti kassalla kakoa kinkun hintaa. Toivottavasti se oli sitten ihan oikeasti onnellisempi possu kuin jotkut lajikumppaninsa.

Reklaameja

2011-12-09T20:37:00.001+02:00

Ilmoitettakoon täten että tämän tätin löytää huomenna Tuiran vanhasta apteekista kehräämästä. Siellä on semmonen joulutori, jossa myydään erinäisiä käsityöläisten partikkeleita. Liihottelen paikalle joskus 10 jälistä ja Aaprami-rukin kanssa pelehdin jonnekin iltapäivä kahteen saakka. Jos liikuskelette niillä nurkilla, niin tulkaa moikkaamaan.

Lisäksi kerrottakoon että Satu on sitonut aivan ihania kirjoja, muistikirjoksi tai mihin niitä sitten haluaakin käyttää. Aikoo kuulemma pistää oikein puodin pystyyn. Pääsin pläräämään niitä itsenäisyyspäivänä ja olisin ottanut vaikka kaikki, mutta Elvi vartioi sangen tehokkaasti.

Ja sitten itelleni tiedoksi että joulu on kahden viikon kuluttua. Joten hopi, hopi nyt!

Antaa tulla vaan!

2011-12-06T11:14:00.001+02:00

Olipa ihanaa kun satoi lunta. Tuntuu kuin ulos olisi sytytetty valot. Se loputon pimeys alkoikin jo ahdistaa. Ja olihan se kivaa että perheemme uusin pöllö näkee lunta. Onhan sen nimikin Snowy Owl.

Lumipöllö
Lanka: Novita Crystal
Puikot: 8 mm (ne kait ne oli)
Koko: sopiva
Fiilis: lapset sekosivat

Pöllömania ei hellitä. Kaivelin omia lankakätköjäni sopivan langan toivossa, muttei sieltä löytynyt tarpeeksi paksua. Olisihan se ohuemmastakin neuloontunut mutta halusin ison pöllön. Piti sitten ostosreissulla kurvata marketin lankahyllyn kautta ja ottaa Crystalia mukaan. Tuleepahan vähän blingbling-pöllö. Täytyy kuitenkin todeta että Crytalin neulominen on vähän tympeää ja niitä paljetteja löytyy nyt pitkin lattioita ja sohvan nurkkaa.

Pöllöön meni aikalailla tasan tarkkaan kaksi kerää. Kolmas piti harmillisesti korkata että sain silmät tehtyä. Silmät pitikin tehdä muutamaan kertaan että niistä tuli passelit. Musta kun on tärkeää että "ilme" on oikea. Vähänhän tämä on semmoinen tyhjyyteen tuijottaja, valot päällä muttei ketään kotona. Silti kuitenkin rakastettu. Pitääköhän sille tehdä kaveri?

Puu pystyyn

2011-11-27T16:20:00.001+02:00

Ensimmäisenä adventtinahan voi jo laittaa joulukuusen? Eikö voikin? Minä ainakin laitoin. Vaaleanpunaista ei sitten löytynyt, joten päädyttiin valkoiseen, jossa on vähän hopeaa seassa. Ja täytyypä todeta että se ehkä passaa vielä paremmin joulupallokokoelmani kanssa.

Pari uuttakin koristetta on oksille päässyt kuten tämä pöllö. Se oli niin symppis! Saattaa olla että tämmöinen samalainen pöllö tekee eräässä toisessa kodissa harmaasta arjesta vähän värikkäämpää? Pöllön lisäksi oksilla on myös pieniä sieniä.

Sekä toinenkin pöllö.

Kuusi toimii vähän kuin joulukalenterina, se saa uuden koristeen joka päivä joulua kohti mennessä. Pitäisi muuten kaivaa koristelaatikko esille. Se on jossain vaatehuoneen kätköissä.

Mitään erityistä mainitsemisen arvoistahan ei ole valmistunut. Yhdet sukat vain, ja nekin jo viikko sitten. Lankana Regiaa Kaffe Fassett värissä. Semmoset perussukat. Ei niistä mitään sen suurempaa saagaa saa aikaiseksi.

Pitäisi mennä takaisin repimään tapettia seinästä. Ei vain ole erityisen houkuttelevaa puuhaa. Njääh.

Paskartelun puolelle

2011-11-21T21:26:00.001+02:00

Ei pitäisi liikaan härnätä onnettaria, se askartelu kun niin helposti lipsahtaa paskartelun puolella. Varsinkin kun mennään paperin ja kuumaliiman kanssa touhumaan. Siinä on äkkiä palovamma sormessa ja tukassa liimahöytylöitä.

Lehtipisteethän ovat tähän aikaan vuodesta pullollaan erinäisiä joululehtiä, joiden vinkeillä saavutetaan Se Täydellinen Joulu. On ruokaohjeita ja juomia. Jälkiruokia ja kaikenlaista näpräysvinkkiä. Siinä jouluaattona on sitten kinkun kanssa kypsanä myös talouden naishenkilö, joka äitinä tunnetaan.

No, minäkin päätin vähän puuhata julpysseliä. (Kerrottakoon sivuhuomautuksena että "jul pyssel" ja "pyntat til julen" ovat henkilökohtaisia suosikkejani ruotsalaisista termeistä ja niitä voi hokea vaikka kymmenen kertaa peräkkäin ja silti on hilpeä mieli.) Pittäähän taloudessa nyt semmonen käsinväkerretty tuutti olla, josta tursuaa jotain käsittämättömän ihania joulunamusia. Itsetehtyjä toki nekin.

Siitä pähkäilemään että minkäs mallinen pala se pitää paperista leikellä. Sitten sakset kouraan ja seuraavaksi kuumaliimaa. Kohta onkin tukka liimattu kiinni paperiin ja sormista sinkoilee epämääräisiä liimahöytylöitä, jotka tarttuvat kaikkeen mahdolliseen. Urheasti jatketaan. Neulan ja langan avulla kreppipaperia vekille. Siten taas kuumaliimaa ja tällä kertaa saadaan se sormikin poltettua.

Sitten tuutti on valmis. Se herättää epäilyksiä. Se on kokoa sanko. Sinne mahtuisi puoli kiloa niitä käsin näprättyjä jouluherkkuja. Kovin hirveästi ei mielikuvitusta tartte käyttää nähdäkseen miltä se näyttäisi kuusen oksalla. Vähänhän siinä mieli lamaantuu. Se on herkkää näin joulun alla. Täydellinen Joulu on vielä saavuttamatta.

Eipä kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon. Katotaanpa voisiko semmoisen tuutin virkata! Siihen sitten kivat hörsylät vaikka pitsistä ja joku nappirykelmä koristeeksi! Voi miten hyvä idea! Kaivellaan lankaa ja koukkua sekä todetaan että silmuuntuvaa puuvillalankaa on ihan kamala virkata. Raivotauti meinaa iskeä. Aika pian kuitenkin huomataan että tekeleestä ei todellakaan tule tuuttia. Siitä tuleekin hattu pöllölle! Voi miten hyvä idea sekin.

Sitten onkin hyvä siivota työpöytä ja vetää henkeä. Askarteluonni on lähtenyt tästä talosta. Suuntaa kohti Mäntylää. Siellä sitä kuulemma kaivataan.

Loppukevennyksenä isomman pojan tekemä pöllö. Allekirjoittanut teki oksan. Nyt on Hama-helmet loppu, pitäisköhän hankkia lisää?

Puuhakkaana

2011-11-20T11:34:00.001+02:00

Lauantaina yleensä vaan lötkötän, nukun päiväunet ja hädin tuskin saan pyjamia vaihdettua päivävaatteisiin. Eilinen oli poikkeus. Kurvattiin aamulla kauppaan maaliostoksille. Kotona maalattiin yhdistetty työ,- peli- ja leikkihuone. Siellä oli ennen inhat vaalean persikan väriset seinät. Nyt on valkoiset ja paljon parempi näin. Illalla leivoin vielä kuusi pellillistä pullaa ja tein aamua varten leipätaikinan valmiiksi. Vähänkö siis ahkera emäntä!

Eikä siinä vielä kaikki. Myös pöllöjä on tehty. Ensi yksi.

Sille kaveri.

Ja sitten se vähän niinkuin liirasi...

Yksi pääsi huoneentauluksi Nurkkaan, muistuttamaan Tärkeistä Asioista. Ettei unohdu.

Puuha-Nurkka

2011-11-16T20:17:00.001+02:00

Tervetuloa minun Nurkkaan! Paikka tunnetaan myös askartelu-paskartelu Nurkkana, mutta koskapa täällä ei, ainakaan vielä, ole menty paskartelun puolelle niin puhutaan pelkästä Nurkasta.

Olen haaveillut omasta värkkäyspaikasta jo useamman vuoden. Että olisi paikka johon saisi kaikki materiaalit sekä tila, jossa voisi värkätä ilman että kamoja pitää olla jatkuvasti keräämässä pois jonkin muun asian takia. Nyt minulla on oma tila ja se on kuulkaas niin kiva juttu että! Nurkka sijaitsee meidän huushollin yläkerrassa, aulaksi sitä kait kutsuttaisiin. Tilaa on semmoinen 2x2 metriä ja se on oikein kiva koko.

Pöytänä on Ikean lasikantinen pöytä ja siinä on pukkijalat. Lasin alle voi laittaa esille kaikkea pientä kivaa.

Hyllynä on Ikean Expedit hylly, jossa on 5x5 lokeroa. Hyllyyn on lastattu likipitäen kaikki kässäarsenaali. Ja vähän muutakin. Toki langat ovat edelleen pääosin lanka-arkussa.

Tiesin kyllä että minulla on paljon kankaita, mutta määrä kyllä hieman yllätti. Suunnitelmissa on ollut jo pitkään tilkkutäkin tekoa, mutta en ole vielä saanut täyttä häkää päälle. Jospa ne varastot siitä pienenisivät. Sittenhän voi vaikka hankkia lisää...

Täällä minä siis puuhaan ja pitää myöntää että ideaa pukkaa vähän turhankin hurjaa tahtia. Kuvien ottohetkellä oli tekosessa alusta ompelukoneelle. Lasilevyn päälle kun ei viiti konetta suoraan nostaa, niin päätin tekasta sille jonniinmoisen alustan. Puikkoina 10 milliset ja lankana trikookudetta. Katsotaans mitä syntyy!

ps. Tässä huushollissa on luvassa kehruumiittiä, Ravelryn kehruuryhmässä asiasta enemmän.

Paitaa pukkaa

2011-11-14T19:18:00.001+02:00

Tästä on tullut otsikoiden suhteen oikea p-kuukausi, joten jatketaan samoilla linjoilla. Muutenkin tää kuukausi on jotenkin p. Iso P.

Lauantaina aamulla päättelin silmukat pojan isompaan Robottipaitaan. Juu, siitä tuli vähän turhankin iso. Olen kuitenkin huomannut että lapsilla on taipumus kasvaa. Jonain päivänä tämäkin on liian pieni.

Robottitanssi
Malli: minun oma, ohjeen voipi ladata tuosta sivupalkista
Lanka: Drops Lima, (hih), 8 kerää punaista ja 2 kerää harmaata
Puikot: 4 mm (tosin neuloin hihan vahingossa 4,5 millisillä, vähänkö pro!)
Koko: tuolle 122 senttiselle, tosin aika reilu
Fiilis: kiva lanka!

Isomman pojan villapaidat olivat säälittävästi kutistuneet. Hihoista oli tullut 3/4 hihoja eikä pituuskaan paljoa napapaidalle hävinnyt. Silmukkaa vaan puikolle. Lima on ehdottomasti kiva lanka neuloa ja neulos on mukavan tuntuista. Langan nimi tosin saa aikaan erittäin vakavia lapsetuskohtauksia.

Koskapa lanka on paksumpi kuin ohjeessa käytetty lanka, loin silmukat pienemmän koon mukaan sekä muutenkin seurasin suurinpiirtein pienemmän koon silmukkamääriä. Pituutta tein lisää. Sekä unohdin pari kirjoneuleraitaa ja semmosia. Menevät taiteilijan vapauden piikkiin. Tällä viisiin leveydestä tuli sentin parin suurempaa kokoa leveämpi. Pituutta mulkkasin kokeilemalla pojan päälle. Ja kaitpa se on vaan hyvä että sekä helmassa että hihassa on pari senttiä ylimääräistä ettei ole heti joulun jälkeen liian pieni.

Poikakin taisi tykätä paidastaan, sanoi että onpa lämmin. No varmasti! Ja se helmakin oikeni höyrytyksen jälkeen, vau!

Olisi erinäisiä projekteja kesken ja muutama jonka voisin aloittaa. Katotaan nyt mille alkais. Kävin taas kerran Lumoavassa lunastamassa kuukauden aasiakas tittelin vaihtamalla aiemmin vakaasti päätetyn värin toiseksi. Ei ollut ensimmäinen kerta. Toivottavasti jotakuinkin viimeinen. En voi luvata!

Pöllöilyä, yhä vaan

2011-11-12T19:40:00.001+02:00

Täällä ollaan ihan pöllönä. Niissä on nyt jotain tiettyä joka vetoaa ja kovasti. Myös minuun. Haluaisin kovasti jonkun ihanan pöllöfiguurin. Ebaystä jo löytyikin, mutta myyjä oli sitten rajoittunut Ameriikan sisälle. Höh. Pitää jatkaa etsintöjä.

Tämän kertaiset pöllöt ovat neulahuovutettuja. Ostin kaksi erikokoista styroksimunaa. Leikkasin pohjasta viipaleen pois, niin pysyy paremmin pystyssä. Sitten vaan neulalla tiku-tikuttamaan villaa styroksin pintaan. Olen käyttänyt joskus aiemmin superlonia täyteaineena, ja täytyypä todeta että se on paljon mukavampi.

Isompi pöllö on n. 10 cm korkea ja pienempi n. 5 cm. Ja molemmat vietiin heti käsistä kun valmistuivat. Jos olisin oikein varoissani ostaisin semmoisen Oiva Toikan Riihipöllön.

Aiemmin oli puhetta siitä Pinterestistä. Menin ja avasin itelleni Twitter-tilin. Sinne en aio piipittää mitään, mutta sainpahan Pinterestin auki. Sieltä löytää sillä oikealla nimelläni, jos haluaa käydä kattomassa.

Pöllöilyä

2011-11-09T19:47:00.000+02:00

Selattiin pienen kanssa Pinterestistä ja Ravelrystä pöllöjä. Pieni teki tilauksia. Sunnuntaiaamuna kello seitsemän se kömpi minun viereeni ja alkoi luetella tilauslistaansa. Sanoin etten minä niin montaa pöllöä voi tehdä. Yksi kerrallaan, kuului vastaus. Ja tunnin kuluttua minä istuin virkkaamassa pöllöä. Pieni kävi tutkimassa säännöllisin väliajoin (= 5 min. välein) milloin on valmista.

Kun aikansa oli virkkuukoukun kanssa pelmuutettu niin pöllö valmistui ja siitä tuli aika herttainen pikku pöllö. Pienikin kelpuutti sen heti leikkeihinsä.

Ohje pöllöön löytyy Ravelrystä. Lankana oli ruskeaa Seiska Veikkaa ja jotain tuntemattomia suuruuksia. Koukkuna 4 millinen.

Tässä vielä yhteisposeeraus Nupsun ja Kupsun kanssa.

Eikä tässä vielä kaikki, tänä iltana on valmistunut kaksi pöllöä lisää. Niistä sitten enemmän kun satun olemaan kotosalla valoisaan aikaan.

Pipo päässä pakkasella

2011-11-06T13:23:00.000+02:00

Paitsi ettei sitä pakkasta ole ihmeemmin nähty. Eikä siten pipojakaan liiemmin. Hyvähän se on kuitenkin varustautua. Ehkä se talvi joku päivä tulee.

Rikke Hat
Malli: Sarah Young, ohje löytyy täältä
Lanka: omin pikku kätösin kerättyä superwashmerino-nylon sekoitetta
Puikot: 3,5 ja 4,5 mm
Fiilis: no jopas

Myö pitkätukkaset kyllä tiijetään miten hankalaa sopivan pipon, myssyn tai muun pääasusteen löytäminen on. Jos hiukset ovat esim. jollain sykeröllä, niin miten ne tungetaan jotain uimalakkia muistuttavan pipon alle? Ei niin mitenkään. Pääasusteessa pitää olla tilaa jotta tukka mahtuu.

Siksipä Rikke myssy saapi ihan viisi tähteä. Se on tarpeeksi iso mutta napakka. Ei tipahda silmille mutta tukan saa tungettua sisälle. Lisäksi nopsa neulasta. Eniten aikaa taisi mennä sopivien puikkojen metsästämiseen. Suosittelemme lämpimästi. Nyt vaan pakkaskelejä oottelemaan.

Pienenä loppukevennyksenä: Tiedättehän ne paahtoleipiin ja ties mihin ilmaantuneet Jeesuksen kasvot? Meillä löytyi naama jugurttipurkin kannesta. Ei näytä olevan erityisen ihastunut vallitseviin olosuhteisiin.

Pöllö istu puussa

2011-11-05T15:42:00.000+02:00

Onpa ihana että kamat ovat vihdoinkin aikalailla paikoillaan, ja kotona voi vaikkapa ihan vaan olla. Toki olkkarin järjestys pitänee vielä muuttaa kun se ei tunnu hyvältä, mutta sen kerkää sitten joku toinen päivä. Juuri tällä hetkellä olen lopen kyllästynyt kanniskelemaan tavaroita ympäriinsä sekä ylipäätään kaikenlaiseen järjestelyyn.

Nurkkaan pitää hankkia kunnon valo. Nyt siellä on katossa rappujen lamppu, jonka valo on vähintääkin huono millekään tarkemmalle näpertämiselle. Huonosta valosta huolimatta testasin Nurkkani ominaisuuksia ja kas, kas, pari pöllöä putkahti maailmaan.

Pieni omi heti itselleen ensimmäisen ja risti sen Nupsuksi. Ei siinä sitten auttanut kuin väsätä toinenkin pöllö. Siitä tuli vähän tyttömäisempi.

Ohjeen pöllöihin löysin Pinterestin kautta. Mainio paikka, olen ajatellut liittyä sinne itsekin, mutta liittymiseen tarvitaan Facebook-tili. Joten jäi sitten tekemättä. Jos kuvallista innoitusta kaipaa, niin tervemenoa selaamaan.

Kuvissa olevat pienet sienet ovat Haaparannan Icasta. Olivat niin söpöjä etten voinut vastustaa. Niiden isoveljet roikkuvat keittiön ikkunalla.

Pikkuhiljaa

2011-11-02T22:17:00.001+02:00

Eilen aamulla nousin ylös puoli seitsemän. Seuraavan kerran istuin alas illalla puoli yhdeksän. Siinä välissä tuli käytyä kaupassa, asennettua lamppua, koottua muutama hylly, yksi pöytä, järjesteltyä sitä ja tätä ja tuota, pestyä pyykkiä, öljyttyä työtasoa, laitettua ruokaa ja mitä vielä. Oli aika naatti olo. Tänään olikin hyvä mennä töihin lepäämään. Eipähän ainakaan tarvinnyt kantaa mitään.

Tänään saapui kotia Nurkan hylly. Ilta menikin sitä kootessa kunnes päästiin siihen riemukkaimpaan vaiheseen eli hyllyn täyttöön. Pikkuhiljaa se täyttyy. Sitten Nurkka alkaisi olla valmis. Suurin piirtein ainakin.

Jospa täällä olisi jo loppuviikosta kaikki tavarat paikoillaan. Toivoa sopii.

Missä se on?

2011-10-29T15:44:00.000+03:00

Se on tämän huushollin suosituin kysymys juuri tällä hetkellä. Osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, osa seilaa, eikä kukaan tiedä mihin ne pitäisi laittaa. On se kumma että vaikka tuli n. 40 neliötä lisää, niin silti on vaikea mahduttaa kamppeitaan.

Vanhalle kodille on sanottu haikeat hyvästit. Saimme sen eilen illalla tyhjäksi ja jo nyt siellä tuoksuu asumattomalta. Kiva koti se oli. Rakastuin siihen heti ensi silmäykseltä. Olisin voinut asua siinä vaikka kuinka pitkään vielä, mutta 75 neliöinen kolmio on ahdas neljälle.

Vain heppa jäi sinne seinälle. Ja luulen ettei sekään ole siinä kovin kauaa.

Nyt on kuinkin tämä uusi koti, johon asetutaan. Tätä pitää hieman virittää, jotta siitä tulee juuri meidän koti. Erinäisiä toimenpiteitä on jo mietitty, osa suunnitelmista on jo muuttunutkin. Esimerkiksi keittiön rungot olivat sen verran hyvät, että päätimme vaihtaa tasot, vetimet ja ehkä tiskialtaan hanoineen. Sitten tarvitaan vähän apupöytää, niin kyllä se siitä. Keittiötä ei siis tarvitse räjäyttää, mutta se räjäytyksen kohde taitaakin olla kylppäri. Ja sepä se vasta halpaa hupia onkin!

Aloitetaan nyt kuitenkin siitä että saadaan tämä mun askartelupaskartelunurkkaus kuntoon. Nyt se on vähän out of order.

Sekalaista seurakuntaa

2011-10-23T13:10:00.000+03:00

Lapset halusivat askarrella halloween juttuja. Piti suostua vaikka styroksipallot ja piippurassit menevät yleensä minun käsittelyssä sinne paskartelun ihmemaahan. Nelivuotias maalasi palloja ja isoveli touhusi Hama-helmien parissa. Minä sain neuloa sukkaa. Sen homman osaan. Palloista syntyi sitten hämähäkkejä:

Hama-helmistä syntyi lepakoita ja ristilukki.

Sitten pienempikin halusi hommata Hamojen kanssa. Kiva katsoa kun lapsi on täydellisen keskittynyt touhuunsa.

Eilen ostin itselleni Dymon. Sillä on nyt naputeltu tekstiä.

Saas nähdä onko meillä kohta joka paikassa tekstitarra. Ovi, ikkuna, lattia...ettei jää kennellekkään epäselväksi mikä mikin on.

Tämä onkin viimeinen sunnuntai tässä kodissa. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin muuttolaatikoita kuvissa. Olen jo tyhjentänyt muutaman keittiökaapin sekä pessyt kaappien päälliset. Karsea homma. Kattoon asti ulottuvissa kaapeissa on se tietty hyvä puolensa. Ensi viikon loppupuolella sitten roudataan ja roudataan.

Ai niin, Robottien naamatkin ovat tuleet näkyville.

Tanssitaan robottia

2011-10-19T17:17:00.000+03:00

Lapsen villapaidat ovat käyneet pieneksi ja sehän vaatii toimenpiteitä. Ensin haastatellaan että minkä väristä toivottaisiin. Punaista. Okei, tuleeko kuvioita tai muuta? Ei. Raitoja? Joo, semmosia ohuita. Minkäs värisiä? Sinisiä ja keltaisia. Jaaha. (Äitihenkilö kuvittelee mielessään ohuita punaisia, sinisiä ja keltaisia raitoja ja meinaa saada migreenikohtauksen.) Miten olisi jos tehtäsiin uusi Robottipaita? Joo! Punainen pohja ja minkäs värisiä Robotteja? Valkoisia. Asia vilpitön. Äitihenkilö kurvaa Alpakkafestivaaleille ja palautuu kotia punaisen ja vaaleanharmaan Liman kanssa. (Ja taantuu heti tarhaikäiseksi langan nimen kanssa. Lima, räkä, kuola...)

Kunhan ruoka on saatu pöytään ja siitä edelleen mahaan, alkavat puikot käydä. Tosin äitihenkilö unohtaa taas kerran tehdä sen helman pienemmillä puikoilla ja ärsyää nyt kääntyilevää reunaa. Äitihenkilö ei kuitenkaan pura (vaikka ehkä pitäisi) vaan päättää tehdä helmalle jotain kunhan koko paita on valmis. Äitihenkilöllä ei taida lamppu palaa vintillä erityisen kirkkaasti.

Robotit kuitenkin kierros kierrokselta kasvavat ja jospa jo tänä iltana nähtäisiin niiden naamat!

PS. Tämä oli näköjään 800. postaus, skål sille!

Suut makiaksi!

2011-10-15T16:24:00.000+03:00

Uudessa Isabellas-lehdessä oli pähkinäbrowniesin ohje. Piti sitten leipoa menemään ja aikas makiaa siitä tuli. Toisen palan kohdalla jo tuntui ettei ehkä tarvitse enempää. Hyvää ku mikä!

Samaisessa lehdessä oli erinäisiä joulujuttuja. Saahan joulujuttuista jo puhua? Jottain tämmöisiä aioin sitten uudessa kodissa askarrella (toivottavasti ei mene paskarteluksi) omassa pikku nurkkauksessani. Mä niin ootan sitä omaa työtilaa! Käytiin siinä Toppilan antiikkivarastossa kattelemassa erinäisiä senkkejä. Siellä olisi kyllä aikas koppavia kapistuksia. Ja Outille niitä puusohvia. Ehkä ei niin pieniä kuin pitäisi, mutta on kuitenkin. Tiijoksi vaan.

Kotijuttuista sen verran, että meidän koti on nyt virallisesti myyty. Nyt ollaan ilman asuntolainaa ja tililläkin on ihan mukava summa rahaa. Noh, parin viikon kuluttua onkin sitten taas ihan tarpeeksi lainaa maksettavana ja tilisaldokin vähän toinen.

Messuamassa

2011-10-09T14:09:00.004+03:00

Eilen tuli käytyä Ouluhallissa Kässämessuilla. Oma vaikutelma oli että näytteilleasetttajia oli enemmän kuin viime vuonna. Toisaalta sitä messukansaakin tuntui olevan enemmän kuin viime vuonna. Väenpaljous tekee sen ettei messukojuille näe eikä pöytien ääreen pääse. Jos ahtautta ei lasketa mukaan, niin täytyy sanoa että kivat messut, monenlaista oli tarjolla.

Mukaan tarttui mustaa suomenlampaan villaa Vanhalan lammastilalta. Tallella on niin tuoksu kuin rasvakin. Villa on oikeastaan silkkistä ja siinä on hieno kiilto.

Vanhalan lammastilan kojulla oli myös nätti huivi näytillä. Sitä piti vähän vaklata ja kotona heti kokeilla. Lankana itsekehrättyä merinosilkkiä.

Sininen peltilaatikko oli vastustamaton siniseksi esineeksi ja lähti mukaan. Kovin on kauniit kuviot.

Lumoavan osastolta tuli hankittua pipolangat, jotka ovat jo muotoutuneet pipoiksi pojille.

Piece Out

Malli: Stephen West

Lanka: Debbie Bliss Cashmerino, pääväriä 50 g, kontrastiväriä n. 5g. per pipo

Puikot: 4 mm

Koko: 54 ja 56 senttiselle päälle eli M

Fiilis: aikas kiva lanka ja malli

Messuilla tuli muutamaan otteeseen selitettyä Unikkopelto-huivin tekotapaa. Laitan suoran linkin ohjeeseen tuohon sivupalkkiin, niin löytyy helpommin. Se on kuulkaas suht helppo tehdä, paitsi viimeiset kierrokset, joissa on hirveänpaljonkamalasti silmukoita per kierros.

Vaikka ulkona on mitä kaunein syyssää niin minusta tuntuu että pienet päiväunet olisivat nyt paikoillaan.

No oho!

2011-10-06T18:02:00.001+03:00

Edellisessä postauksessa minulla oli se ideakuva keittiön nurkasta. Siihen ikkunan alle passaisi just hyvin joku pieni puusohva tai penkki, pieni siro pöytä ja pari tuolia. Siinä olisi sitten kiva hörppästä aamuteet ilman että pitää mennä "salin" puolelle. Päätettiin sitten käydä katsastamassa kirppareita. Mikä mahtaa olla mahdollisuus löytää liki samanlaiset pinnatuolit? Mutta niin ne vaan tulivat vastaan, vielä ensimmäisessä paikassa:

Samalla katsastelin itelleni työpöytää. Täytyy kuitenkin todeta että esim. SPR:n Kontissa ja Pelastusarmeijalla ei huonekalujen hinnoittelijalla ole ihan homma lapasessa. Huonekalut maksavat aivan liikaa huomoiden niiden kunto. Pieni, matala kaapillinen lipasto kun nyt vaan ei voi maksaa 150 euroa. Olen miettinyt että miten saisin mahdutettua kaikki kässäkamppeeni yhteen tilaan. Siihen ei taida yksi pieni lipasto riittää. Pitääkö katella kirjahyllyjä?

Ensimmäinen, toinen....

2011-10-03T20:28:00.000+03:00

...ja myyty takarivin punapaitaiselle herralle.

Siinähän kävi silviisiin ettei edes kissaa kerinnyt sanoa ja oma huusholli oli myyty. Hieman on pölmistynyt olo. Me muutetaan vielä tässä kuussa! Aivan käsittämätöntä. Viime yönä ei uni meinannut tulla silmään kun piti pohtia että mikä se olisi kiva väri poikain huoneen seinään. Entäs millainen pöytä mun askartelupaskartelunurkkaan? Aatella, että mä saan oman askartelupaskartelunurkan <3

Keittiö siellä pitäisi rempata eli laittaa oikeastaan kokonaan uusiksi. Olen ihastunut kovasti Ikean punaiseen, kiiltävään kaapistoon. Onko teillä siellä ruudun toisella puolella kokemuksia Ikean keittiöistä? Ja jos on niin mimmosia, kuulisin mielelläni.

Sitten kun ollaan saatu suurinpiirtein kamat paikoilleen ja vähän maalattua seiniä niin meillä kyllä pidetään tupari-rukkirallit. Koska Aapramikin on taas radalla. Liimattuna mutta radalla.

Portti 2011 sukat

2011-10-02T12:36:00.000+03:00

Elämä on nyt yhtä siivoamista. Kaikki epämääräinen sälä on tungettu kaappeihin tai viety varastoon. Ikkunoita on pesty ja imuri huutaa vähän turhankin usein. Kohta lähdetään hetkeksi evakkoon, ja toivotaan että joku ihastuisi meidän kotiin samalla lailla kuin me yhdeksän vuotta sitten.

Sitä ennen kuitenkin kerron että Portti 2011 tapahtumaan tuli suunniteltua sukat. Tai oikeammin sukkaresepti. Se ei ole varsinainen ohje vaan kokoelma erilaisia kuvioita sekä vinkkejä niiden käyttöön, yhdistelemiseen sekä sijoitteluun.

Voit käyttää suosikkisukkalankaasi. Toki ohuemmat sukkalangat pelittävät näiden kuvioiden kanssa paremmin. Omissa sukissani käytin Novitan Tico Ticoa puikkojen ollessa 2,5 milliset. Tico Ticolle sopisi ehkä paremmin 2 milliset. Tulisi tarpeeksi napakkaa. Toinen langoista on musta ja toinen raidoittuva puna-pinkki-keltainen.

Ohjeen voit ladata ilmaiseksi Ravelryn kautta. Nyt lähdemme karkuun ja käymme hankkimassa liimaa Aapramia varten. Jospa se tulisi kuntoon.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

2011-09-27T22:32:00.000+03:00

Olipa aika mielenkiintoista pyöräillä tänään kotiin töistä. Välillä jo luuli että kohta ollaan Peltimiehen ja Leijonan kanssa Ozissa. Merikosken alasillallakin virta oli vaihtanut suuntaa ja nyt aallot löivät metrin korkeina mereltä päin. Kotirantakin näytti siirtyneen aika paljon lähemmäksi kotia kuin tavallisesti. Mutta en minä tänne säästä tullut lätisemään enää tähän aikaan. Vaahtoamaan lähinnä, vähän samaan tapaan kuin tuo meri tuolla.

Leena opetti meille portissa Doublefun sukkien tekoa. Siinä kuulkaa aivot nyrjähtivät ihan uusille urille. Että sukkaa voi neuloa sillä viisiinkin.

Kotona piti sitten heti laittaa testiversio tulille, ettei saadut opit unohtuisi. Pistin jonkun määrän silmukoita puikoille ja kun kerran oli jääräpäisesti pajassa kysellyt että voiko tähän yhdistää kirjoneuletta, niin piti sitäkin kokeilla. Ja se onnistui!

Sitäkin hienonpaa oli vielä se että sukasta oli ihan järjellisen kokoinen. Myönnetään että se oli vahinko mutta silti. Käsialassa on kyllä vielä rutkasti parantamisen varaa, tekniikka on niin uusi minulle etten vielä hanskaa sitä. Tästä se kuitenkin lähtee!

Portti 2011

2011-09-25T19:55:00.000+03:00

Tämä ovi on nyt sulkeutunut. Viikonlopun aikana oven takana tapahtui vaikka mitä kaikkea kivaa! Siellä mm. neulottiin, kehrättiin, naurettiin ja opittiin uusia juttuja ja saatiin uusia tuttuja. Mikään hiljaisuuden retriitti tämä ei todellakaan ollut.

Siellä oli myös lankameritaivas, joka aiheutti notkuvia polvia ja keveyttä lompakossa.

Perjantaina postissa saapunut Meite Muhu mustrid -kirja sai lankakavereita.

Ainoa huono juttu oli se että Aapramin kehrä lensi täydessä vauhdilla lattialle ja halkesi. Siinä olikin ärräkoulun paikka: Rukki rikki, perkele!

Onneksi paikalta löytyi muitakin rukkikavereita, joten hunningolle ei jouduttu. Harmittaa kyllä aikaslailla. Toivottavasti saamme kehrän korjattua.

Iso kiitos kaikille porttilaisille, otetaan joku päivä uusiksi. Väsy painaa aikalailla simmua, mutta ei haittaa: oli tämä niin upea juttu!

Kokoontumisajot, otto 2

2011-09-18T17:25:00.003+03:00

Nämä ovat taas lisääntyneet:

Ja sehän on vaan hyvä juttu! Taidan mennä tekemään lisää. Eihän noita kukkia enää tarvitakaan kuin joku 50 lisää.

Muitakin jänniä juttuja: tehtiin tarjous yhdestä huushollista. Jos menee läpi, niin sitten oma lähtee myyntiin. Hui!

Ensi-ilta

2011-09-15T19:43:00.001+03:00

Täällä oli jo havaittavissa pientä painostusta julkistaa Dahlian kuvat. Joten olkaapa hyvät:

Dahlia
Malli: Heather Zoppetti, Interweave Knits Fall 2011
Lanka: Cascade Heritage Silk, 400 g. Kaikki meni, jäi vain pari 5-10 cm pätkää
Puikot: 3 mm
Muuta: Ei kavennuksia hihoissa ja muutenkin aavistuksen verran lyhyemmät, pidemmät etukappaleet
Fiilis: no tulihan siitä

Aika koville se otti. Uskon kanssa meinaan. Se takakappalenn alareuna kun oli mitä oli. Siis ennenkaikkea kaikkea huonoutta. Pingotus sen sitten teki. Vähän niinkuin äiti pojan ja Tiklas miehen.

Parasta takissa oli pitsikappaleen teko ja niissä ylä- ja alakappaleissakin vielä vähän pysyi mielenkiinto yllä. Mutta nuo etulirpakkeet. Voi hyvänen aika. Sanoinko kertaakaan että kyllästytti? Ai sanoinko? No, sanon uudestaan: Ne olivat pitkävetiset.

Etulirpakkeet ovat aika paljon pidemmät kuin ohjeessa. En tiedä kuinka pitkät, koska taloutemme mittanauhat ovat piiloutuneet. Pari viikkoa sitten yksi oli olkkarin pöydällä. Ei ole enää. Mutta jos laitan takin päälle, otan etureunasta kiinni ja laitan käden suoraksi sivulle, niin kappaletta riittää koko käsivarren pituudelta aina sormen päihin saakka. Että sen verran. Etukappaleen reunan voi vaikka heittää olalle.

Että kaipa se kitkuttaminen kannatti. Vaikka tylsistyttikin. Ja sanon vielä senkin että ne etulirpakkeet kannattaa neuloa pidemmäksi kuin ohjeessa. Miksikö? No, musta kannattaa. Ja se on hyvä syy.

Ja hihoihin en sitten tehnyt kavennuksia. Siinä syynä se että mulla oli ohuempi lanka kuin ohjeessa. Jos olisin tehnyt kavennuksia eivät kädet olisi mahtuneet hihoihin. Tosin ennen hihansuun resoria kavensin kahdeksan silmukkaa pois.

Että semmonen. Jos tykkää pitkäveteisestä sileästä oikeasta maailman tappiin saakka, Dahlia on juuri oikea neulottava sinulle. Jos neuleessa pitää tapahtua jotain, niin jätä väliin. Tapahtumia minulle kiitos. (Muhu mielessä muhien. Olisiko se Cascade kuitenkaan liian paksu? Pakkoko se on just ohjeen mukaan tehdä, hä?)

Tapahtumista vielä sen verran, että katsokaa mitä postipoika kiikutti minulle:

Ihan ehdotonta puhdasta parhautta!

Kaveri keittiössä

2011-09-12T17:58:00.002+03:00

Siitä muhulaisneuleesta innostuneena päätin kokeilla semmoisen kaksivärisen ketjusilmukkareunan luomista. Virolaisessa Käsityö-lehdessä oli siihen ohjeet takkiohjeen alussa, mutten tajunnut yhtään mitään ja sain aikaiseksi aikamoisia viritelmiä, joista sokeakin näki että metsässä ollaan. Kaivoin sitten esille Nancyn Folk Knitting in Estonia -opuksen ja tavasin siitä Kihnu-Troi aloitusta. Siinä oli kuvat ja kaikki, mutta ei niistä hullua hurskaammaksi tullut. Sitten otettiin käyttöön salainen ase nimeltä YouTube ja sieltä löytyi video. Sitä välillä taaksepäin kelaten ja ihmetellen. Pikkuhiljaa alkoi mennä jakeluun.

Videossa se täti pitää lankoja oikeassa kädessä. Minun motoriikkani ei moiseen taivu. Kun vähän aikaa tolskasin, alkoi tulla ihan oikealta näyttävää tavaraa. Kuvassa on aloituksen lisäksi pari nurjaa kierreraitaa. Nyt sitten mietiskellään sopivaa lankaa. Satakieli voisi olla aika hyvä.

Vihollinen olohuoneessa

2011-09-11T08:12:00.000+03:00

Siinä se nyt pötköttelee. Oikea taistelutanner. Lanka riitti justiinsa eikä mitään jäänyt tähteeksi. Viimeiset kierrokset tehtiin hampaat irveessä. Odotellaan nyt kuivumista ja annetaan sitten viimeinen tuomio. Vähän kyllä on pelko persiissä ettei tämä sittenkään ole mun juttu.

Pitäisi siivota, joku on sotkenut tämän huushollin ja pahasti.

Sinnillä

2011-09-10T18:13:00.000+03:00

Dahlian loppumetrit tai oikeammin -sentit ovat käsillä. Puuduttaa. Nyt mennään ihan vaan puhtaalla sinnillä. Lankaa on tennispallon verran jäljellä ja se kaikki käytetään. Sitten etukappale on valmis. Silloin myös koko härpäke on valmis mutta tällä hetkellä on ole varma tuleeko siitä ihana. Tai edes kiva saati mitään muutakaan positiivista. Joku tässä mättää, en vain tiedä että mikä.

Vai onko syynä se että eilen kauppareissulla otin mukaani uusimman Viron Käsityölehden. Siinä oleva kirjoneule sai punttini tutisemaan. Onneksi huushollista ei löydy mitään tähän sopivaa lankaa, koska muuten ne Dahlian viimeiset sentit valmistuivat aika paljon myöhemmin. Kirjoneuleen ansiosta laitoin Viroon tilauksen Meite Muhu kirjasta. Laskun kanssa tuli kyllä sekoiltua aika rankasti, mutta josko se siitä ja kirja tulisi postissa. Tosin kuin se paketti, jota on odotettu Ameriikasta jo reilu kuukausi. Mitä lyödään vetoa että se on kadonnut?

Palstalla on lähdetty ihan uuteen nousuun. Kesäkurpitsa on aivan villiintynyt ja pukkaa puikulaa ihan päntiöinään. Auringonkukat ovat myös päässeet vauhtiin ja koko kesän murjottanut raparperi on nyt tehnyt ensimmäiset uudet lehdet koko kesänä. Vähän on myöhäissytytteistä porukkaa mun palstalla. Noh, ei se viljelijäkään nyt ihan aina penaalin terävin kynä ole ollut. Pohtii vain että mistä tietää kun maissi on kypsää?

Vanhoi juttui

2011-09-08T20:06:00.002+03:00

Kesälomalla mulle tuupattiin mukaan vanha villapaita, jonka kaulus lerpattaa. Että tee sille jottain. Haudoin paitaa pari kuukautta kunnes sain tarmon puuskan ja käytin elämästäni muutaman tunnin uudelleen neulomiseen.

Paita on alunperin tehty vuonna 1996 tai 1997, jompi kumpi. Virikettä on saatu perinteisistä norjalaisneuleista. Muutoin tämä on ihan oman pään tuotoksia. Vartalo-osassa on mustavalkoista täpläneuletta ja sivuissa lumihiutalekuvio, joka on aikas kiva vielä tälläkin vuosituhannella.

Yläosaan tein punaisella "koristenauhat" rinnan päälle, halkioon ja kaulukseen. Uuden kauluksen neuloin vähän pienemmillä puikoilla ja se tehosi lerpattamiseen. Lanka taitaa olla Nallea.

Ja jos ihmettelette että näyttääpä olevan hyvin kuosissaan yli 10 vuotiaaksi paidaksi, niin veikkaanpa että paita on koristanut lähinnä hyllyä. Mutta josko nyt pääsisi koristamaan käyttäjäänsä?

Kun mikään ei riitä

2011-09-04T11:44:00.000+03:00

On taas se aika vuodesta.

Vasta kotona tajusin että olin ostanut 80 tulppaanin sipulia. 80! Mihin ne muka mahdutetaan?

Tänne takapihan ryteikköön?

Vai etupihan viidakkoon?

Epilogi:

Mahtuivat kuitenkin. Pelkään vaan että tuhosin kirjopikarililjoja, kun en millään muista niitten tarkkaa kohtaa. Pari skillaakin saattoi mennä, mutta se nyt on semmonen leviämään ettei pari sipulia tunnu missään. Takapihan kukkapenkissä on huono multa etupihaan verrattuna. Kyseinen penkki pitäisi muutekin uudistaa. Siinä vaan on kaksi pionia ja niitähän ei sovi häiritä.

Koska tilaa löytyi, niin pitäisiköhän hankkia vielä jotain muutakin? Narsisseja? Krookuksia, niitähän voi tunkea mihin vaan!

ps. Tää bloggerin uusi tekstinjulkaisujuttu on vähän outo. Noh, kait siihen tottuu.

Ajatusten lukua

2011-09-03T18:09:00.000+03:00

Pohdin josko pienemmälle pitäisi tehdä uusi Robottitanssi-paita. Nykyinen kun alkaa olla vähän nafti.

Siippa sitten ratkaisi asian puolestani pesemällä kyseisen paidan pilalle. ("En minä tiedä miten se olisi pitänyt pestä!" Miten olisi villaohjelma?) Huopaantumisen kyllä ymmärrän mutta miten siihen oli tullut kaksi reikää?

Hortonomiuutisia

2011-08-28T17:13:00.002+03:00

Oli silloin aiemmin se väärä hälytys. Nyt on tosi kyseessä:

Nyt jännätään ihan tosissaan keriääkö. On sillä kuitenkin semmoiset viisi viikkoa aikaa.

Kesäkurpitsakin on intoutunut uuteen kasvuun. Viime viikolla näytti siltä että tämän kesän kurpitsat olivat siinä. Mutta ähäkutti kattimatti!

Dahlian hihaan on myös puhjennut kukka.

Tosin vielä pitää vähän miettiä että onko se nyt noin vai ei. Jotenkin kuitenkin.

Kokoontumisajot

2011-08-25T14:52:00.004+03:00

Näin se homma toimii:

Nyt kun vihdoin ja viimein sain tuon animaation toimimaan täällä bloginkin puolella :)

Hyvää ja huonoa

2011-08-23T19:13:00.002+03:00

Hyvää on se että Dahlia edistyy ja näyttää tulevan ihan järjellistä kokoa. En purkanut, kun päätin että se on sopivan pituinen.

Sitten ne huonot jutut, päästetäänpä kädet irti helmasta:

Helma rullaantuu pitkät pätkät, kuva ei näytä koko totuutta, oikeasti se lempottaa ihan miten sattuu. Pelastaako pingotus ihan varmasti tämän epäkohdan? Pelastaahan?

Etukappaleiden sileä oikea on tylsää. Tyl-sää. TYL-sää. Tyl-SÄÄ.

Ja viimeinen huolenaihe: riittääkö lanka? Onkohan sitä vielä se yksi vyyhti jäljellä kaupan hyllyssä? Jookos? Muuten taitaa tulla itku.

Inkkarit kanottiin!

2011-08-21T09:38:00.003+03:00

Takaraivoon jäi kaihertamaan uusimmassa Interweavessa ollut Dahlia-takki. Ensin piti tietty hommata lehti. Vierailu Akateemisen hyllyllä tuotti vesiperän. Myyjä kertoi, että lehden pitäisi olla hyllyssä seuraavana päivänä. Ajauduin mutkan kautta lehden verkkosivuille ja huomasin, että lehteä voi ostaa myös e-lehtenä. Muutaman minuutin kuluttua oli lehti ladattuna ja ohjeen sivut printattuina.

Pari päivää aiemmin olin visiteerannut Lumoavan uudessa kaupassa hypistelemässä. Tarkoituksena oli ostaa Merisockia. Sitäkin tuli ostettua kuten myös Cascaden Heritage Silkkiä, joka oli ihanan tuntuista ja väristä. Aikomuksissa oli tehdä vaikka joku huivi. Mutta siten vertailin lankaa Dahlian ohjeessa käytettyyn lankaan ja siitä ei kauaa kulunut siihen, kun olin jo tekemässä pientä mallitilkkua. Tiheys meni eri puikkokoosta huolimatta nappiin ja siitä se sitten lähti.

Heksagonit siirrettiin tuosta vaan telakalle, ja Dahlian pitsikuviota syntyi vaudilla. Maanisella sellaisella. Tällä hetkellä on takakappale valmis. Päätin, että teen sen ensin, neulon ylä- ja alakappaleet ja yhdistän saumat. Sen jälkeen vasta etukappaleiden puolelle. Kunhan saan vielä muutaman sentin kädenteitten molemmille puolille, voin sovittaa takkia kunnolla. Vielä on vähän epätietoisuutta kokoasian tiimoilta. Pitsi kun pitää pingottaa, eikä oikein voi olla varma minkä kokoiseksi se sitten asettuu. Välillä kun mittailee niin tulossa on soputelttaa, toisella mittauksella makkarankuorta.

Tälle illallehan on luvassa oikea neulemaraton, kun Frodo taas koittaa tuhota Sormusta.

Siunattu hulluus

2011-08-16T19:53:00.002+03:00

Pitää myöntää ettei kaikki muumit ole laaksossa, eikä murot kulhossa. Valot on päällä, muttei ketään kotona, ja lepakoitakin on päässyt pesitymään vintille. Mutta minkäs teet?

Neulot tietysti hexagonin.

Kirjot siihen sienen.

Toiseen teet pienen ketun.

Kolmanteen pienen pöllön.

Sitten teet lisää ja lisää ja lisää....ja jotain päivänä The Beekeeper's Quilt on sinun. Tai siis minun. Minun. Minun! (Tähän hullun tiedemiehen naurua.)

Viimeinen päivä

2011-08-14T18:42:00.004+03:00

Tänään on ollut kesäloman viimeinen päivä. Vähän haikea fiilis. En millään tahtoisi palata arkeen, varsinkin kun tulevalle viikolle on luvattu kesäistä keliä. Tällä viikolla kun on tarvittu villasukkia ja sateenvarjoa.

Sen verran olen loman loppumetreillä toimeentenut että pesin olkkarin ikkunat. Tosin vain ulkoa. Lisäksi olen kerännyt herukoita ja ommellut soljet Lintu-takkin. Joten valmista, olkaat hyvät:

Royal Bird
Malli: oma
Lanka: Catania, tummaa magentaa, vaaleaa ja tummaa harmaata sekä tummaa keltaista
Puikot: 3,5 mm
Kuviot: vanhasta Novita-lehdestä sekä omasta päästä
Solki: Nappi-Kikka
Fiilis: voe tokkiinsa

Takki sai alkunsa siitä että näin lankakaupan hyllyllä upean värisiä Catania puuvillalankoja. Kotimatkalla pyöräillessäni pohdin mitä värejä, mitä kuvioita ja ylipäätään, mitä siitä langasta voisi tehdä. Useampi matka siihen vaadittiin, kunnes ajatus purskahti ilmoille sukkina.

Loppumetreillä aloin miettiä kiinnitystapaa. Napit tuntuivat jotenkin tylsiltä eikä ne metallisoljetkaan oikein napanneet. Nappi-Kikassa näin nahkasoljen, joka jäi takaraivoon. Kokeilin muitakin remeleitä, palasin sitten kuitenkin takaisin Kikkaan. Solki oli kiltisti odottanut minua siellä.

Soljen kiinnittäminen ei sitten ollutkaan niin helppo nakki. Ensin yritin käsin, mutta neulapa ei halunnutkaan mennä läpi. Koneen alle koko hökötys. Ensin liimasin soljen paikoilleen ja sitten temppuilin koneen kanssa. Ei ihan helppo homma silläkään. Paikoillaan kuitenkin ovat. Ei katota ommelta liian läheltä.

Pitää sanoa että tykkään tämänkaltaisesta tekemisestä. Aluksi on pieni aavistus mitä voisi olla tulossa. Sitten otetaan värejä ja kuvioita fiiliksen mukaan ja annetaan mennä. Ei mietitä liikaa. Toki pidetään järki päässä, mutta muuten ei rajoiteta. Tehdään niinkuin tuntuu. Ainoa surullinen juttu on sitten se kun vaate on valmis. Tekeminen kun oli niin mukavaa.

Samalla tuli kerrottua myös palstan kuulumiset.

DIY: Pensastuki

2011-08-11T12:52:00.004+03:00

Kävin rautakaupassa katsastamassa herukkapensaalle tukea. Eihän niitä sitten ollut. Myyjäkin vain kohautteli hartioitaan ja jatkoi matkaansa. Jäin siihen sitten miettimään, miten sen tuen sitten tekisi. Katse osui harjanvarsiin, joita oli montaa eri pituutta ja paksuutta. Toinen pää oli sopivasti viistottukin. Niitä aikani pyöriteltyäni, otin kahdeksan ja takasin kotia.

Ja eikun hommiin. Juuttasin neljä vartta pensaan ympärille, sopivan matkan päähän toisistaan ja pensaan rungosta. Kukin varsi juutattiin n. 40 cm syvyyteen. Yksi oli vähän hankala, koska optimaalisella kohdalla oli kivi. Kun pystytuet olivat paikoillaan, oli vaakatukien kiinnittämisen vuoro. Siihen rienti maanmainio nippuside avuksi. Harjanvarsi kun voi haleta jos siihen ruvetaan naulaa naputtamaan. Yksi nippuside oli liian lyhyt, joten laitoin kaksi peräkkäin ja sitten kiristämään vaakatukea paikoilleen. Siitä vaan yksi kerrallaan koko pensaan ympärille. Vaakatuki aina alakautta, oksat ylös nostaen.

Valmista tuli puolessa tunnissa, ja nyt pensas on hieno. Oksiakaan ei tarvitse leikata, koska vaakatuki on sen verran korkealla. Nyt loputkin marjat saavat valoa eivätkä laahaa maassa. Niin ja jos haluaa Strömsöö fiiliksen niin maalaa ja koristelee kepit paljeteilla ennen paikoilleen laittoa. Harjanvarret eivät toki ikuisia ole, mutta eiköhän ne tuossa useamman vuoden mene.

Tarvikkeet:
8 harjanvartta
16 nippusidettä

Kustannus:
11,60 euroa

Aika:
30 min.

Vaikeustaso:
Helppo

Laiska töitään laskee

2011-08-10T13:26:00.003+03:00

Todettakoon kuitenkin että puuhassaan pitää.

Lintu-takkiin tuli ajatus. Nyt on etureunoja neulottu ja sopiva remelikin löydetty. Harmi että remeleitä oli vain yksi. Tällä kuitenkin mennään.

Titityystä hankitut Madelintoshit ovat muotoutumassa Old Rose Wrapiksi. Sanoinko jo että lanka on aikas mehukasta? Ja vie minut todennäköisesti vararikkoon?

Suurin työmaa kuitenkin odottaa takapihalla. Mustaherukkapensaassa on ihan valtava sato. Tänään keräsin viiden litran kattilan täyteen, ja kuitenkin näyttää siltä ettei pensaaseen ole koskettu. Pensas on aikamoinen Rölli-peikko ja se kaipaa leikkaamista. Osa oksista laahaa maata ja on kasvattanut jo juuretkin. Vähän sitä jo harvensin ja totesin että pitää ostaa uusi tuki. Vanha kun on aivan liian pieni ja matala. Saas nähdä kuinka paljonko pensasta raaskii leikata. Elän semmoisessa käsityksessä että seuraavan vuoden sato kärsii jos rajusti leikkaa.

Ai niin, se riikinkukko ja kana saivat kuin saivatkin jälkikasvua. Kuten linnunpojatkin yleensä, tämäkin lensi pian pois pesästään ja muutti Haukiputaalle.

Ja vielä semmonen juttu, että Porttiin ilmoittautuminen alkaa sunnuntaina 14.8. kello 12.

Tweet tweet

2011-08-04T13:21:00.002+03:00

Eilen illalla hinku virkata lintusia kävi liian suureksi ja piti ryhtyä puuhaan. Ensiksi syntyi koreileva riikinkukko.

Tartteehan kukko kaverin, joten sitten tuli vaatimattomampi kana.

Pitäisiköhän vielä tehdä jälkikasvu?

Ja tuo lasten kengurupallo on tuolla ihan vaan tasoittamassa kuvakompositiota. Ihan harkittu juttu.

Palstalla

2011-08-03T10:50:00.002+03:00

Kävin viemässä kurkuille vettä, ja jo kaukaa näkyi että ensimmäinen auringonkukka on auennut.

Minulla on kahtaa eri lajiketta olevia auringonkukkia. Toiset ovat puoleen reiteen ja toiset polven alle. Pikkasen on taitanut kuivuus verottaa koska muutama kukka on nuupahtanut täysin. Tai sitten niihin on iskenyt joku tauti.

Parsakaaliin on ilmestynyt kookkaampia kukintoja. Pitää vaan olla tarkkana sadon korjaaminen kanssa koska ne puhkeavat kukkaan ennenkuin kissaa ehtii sanoa. Ovat aivan älyttömän hyviä kun paistaa voissa pannulla! Mulle ei meinaa jäädä mitään koska herra 4-vee vetää niitä kaksin käsin. Ensi vuonna laitan parsakaalia tuplasti.

Kesäkurpitsatkin venyvät vauhdilla. Eilen tein kesäkurpitsakeittoa, ja olipa se hyvää! Pienemmät kurpitsat ovat aivan ihanan makeita ja maistuvat parhaiten ihan vaan semmoisinaan. Myös voissa paistetut kuutiot ovat namia. Mikä voissa paistettu nyt pahaa olisi?

Ja ne kurkut, siellä on pari pientä tuloillaan. Nyt vaan tarvittaisiin sitä sadetta etteivät kuivu kasaan.

Se superjättipotti on tietenkin maissi, tämmöisiä tähkiä puskee lehtien välistä. Mahtavatkohan keritä?

Ajatusta odotellessa

2011-08-01T18:27:00.003+03:00

Siinä se takki nyt pötköttelee ja odottaa, milloin saan vision napituslistasta. Tai mikä tulee ylipäätään olemaan kiinnityssysteemi. En ehkä halua nappeja enkä solkia. Semmoiset nahkaremmit voisivat olla vaihteeksi kivat. Pitää tuumata. Josko se siitä kirkastuisi. Tänään kun on ollut vähän maanantai. Olen aina luullut ettei se voi lomalla iskeä. Iskipä kuitenkin.

Love is in the air

2011-07-31T09:45:00.006+03:00

Hän on nyt valmis. Ravelryyn olen merkinnyt aloituspäiväksi 19. maaliskuuta, joten voitaneen todeta että ihan säpäkkää tahtia tuli tehtyä. Vaikka välissä oli viikkoja, joilloin täkkiin ei edes vilkaistu. Paksussa puuvillassa on etunsa: ei mene samanlaiseksi marmatukseksi kuin viime vuonna Heksiksen kanssa. Virkkaaminen on joutusaa 4,5 millin koukulla ja paloja ei tartte tehdä ziljoonaa kappaletta.

Täkissä on käytetty lankoina Rico Creative Cotton ja Drops Paris lankoja. Ricot tilasin First4Yarns -kaupasta, jossa myytiin Attic 24 Lucyn väripakettia. Se oli silloin erityisen kysytty, ja tilauksessa vierähtikin aikaa kun lanka loppui jo langan valmistajaltakin. Ricoa oli 30 kerää, josta jäi vähän jokaista väriä tähteeksi. Väripaketissa oli muutamaa väriä lukuunottamatta hyvät värit. Se sininen oli mielestäni liian kirkas ja sitten se tumma mintun vihreä oli vaikea yhdisteltävä. Luonnonvalkoinen on Parisia, sitä meni ehkä 20 kerää. Hankin sitä ensin säkillisen Villiinasta, mutten enää muista tarkkaan kerien määrää. Jotain 14-16 väliltä. Kujeesta hankin lisää keriä, ja niitä meni viisi. Rico on ihanan pehmoista, mutta säikeentyy kamalan helposti. Paris on aavituksen jämäkämpää ja pysyy hyvin kasassa. Siksi olikin mukava kuulla, että Parisia tulee myös Lumoavan valikoimiin. Tämmöisiä paksumpia, merseroimattomia puuvilloja kun on aika vähän tarjolla.

Paloja täkissä on yhteensä 130 kappaletta. Kokoa n. 140 x 170 cm ja painoa, noh, aika paljon.

Ohessa on kuva, jos Mary Olkimaiseen tapaan käy lapun teko selville, klikkaa kuva suuremmaksi. Eli ensin 4 kjs lenkki, johon 12 pylvästä. Sitten 12 kahden pylvään rypästä, joiden välissä 1 kjs. Sitten 12 kolmen pylvään rypästä, joiden välissä 2 kjs. Sitten ympyrästä tehdään neliö, tekemällä kolme pylvästä, 2 kjs ja taas kolme pylvästä samaan ketjusilmukkaväliin. Vain nurkan keskellä on kaksi ketjusilmukkaa, muissa väleissä on yksi. Viimeinen kierros menee muuten samallalailla kuin viideskin, nurkkien välissä on kolme kolmen pylvään ryhmää. Sillä kierroksella voi lappusia kiinnitellä yhteen siten että nurkassa tekee vain yhden ketjusilmukan, sitten kiinteä silmukka toisen lapun nurkkaan, sitten pylväät ja taas ketjusilmukan asemasta kiinteä silmukka viereisen lapun vastaavaan kohtaan.

Kun väriä pitää vaihtaa olen tehnyt liitoskohtaan merimiessolmun ja virkannut pylväät langanpäitten päälle ja sitten leikannut langat poikki. Siten erillistä päättelyä ei tarvita kuin viimeisen langan osalta.

Reunukseen tein samanlaista pylväsverkkoa kolme kierrosta ja viimeiseksi eri väreillä viiden pylvään viuhkoja.

Niin ja kaikki palat ovat erilaisia. Se olikin aikamoinen yllätys. Osassa on samat värit, mutta eri järjetyksessä. En suunnitellut värejä mitenkään etukäteen, osaan arvoin seuraavan väriin, osaan valitsin. Jotkut ruudut eivät ole värien puolesta niin kauhean jees, mutta sinne ne maastoituvat muiden mukaan.

Joten kaiken kaikkiaan tyytyväinen rouva hän. Tai sanotaan nyt turhia kainostelematta että tykkään ihan valtavasti! Kauhian paljon kamalasti!

Nyt tekemään viimeiset silmukat kirjoneuletakkiin. Siitäkin tykkään jo nyt hirmuisesti.

Mekkostudio

2011-07-29T13:18:00.004+03:00

Kun ompelukoneen oli kerran kaivanut pölyjen keskeltä esille, ja se kerran toimikin, niin pitihän sitä ryhtyä ompeluspuuhiin. Kaivoin kätköistä Raijan Aitasta aikoinaan ostetun, huolellisesti säilötyn paksun pellavan ja sille kaveriksi saman väristä harsopellavaa. Visio oli muttei kaavoja.

Aikani erinäisiä opuksia plärättyäni, muistin Pitsikirjan ja siellähän se! Sanomalehtipaperia pyödälle ja mittomaan oikeita kaavalinjoja. Pieni rohkaisun keräys henkäisy ja saksimaan kangasta. Kursin luomukseni nuppineuloilla kasaan ja totesin, että pikkasen liian isoa tulossa. Kursittiin vähän uusia linjoja ja siinähän se, eikun ompelemaan. Tuloksena ehkä paras mekko hellekelille.

Helmahöytylät ovat harsopellavaa, jonka leikkaaminen ja ompelu on suhteellisen v-mäistä puuhaa. Tein sen reunoihin kapean ja tiheän siksakin. Reuna saa rispaantua, mutta toivottavaa olisi ettei koko helmakaitale rispaannu. Pitää sitten paikkoa jos ei meinaa pysyä kasassa. Ylempi hörsylä on vain etukappaleella, ja n. puolet etukappaleen leveydestä.

Mekossa on voimakas viisto sivusaumoissa kohti helmaa. Ohueen puuvillaan voisi hyvinkin laittaa lisävolyymiä helmaan esim. helman sivusaumoihin tulevilla kiiloilla. Niitä mietin tähänkin mekkoon, mutta kun kangas on paksua ja vähän jäykkää, niin päätin jättää väliin. Varastossa olisi sopivaa ohutta puuvillaa, mutta se pitäisi värjätä ensin.

Mekon inspiraatiolähteenä, tai sanotaan suoraan että kopioitua tuli, on tämä harmaa mekko. Ostin sen Torniosta Asukeidas nimisestä vaatekaupasta. Älkää antako nimen hämätä, vaan käykää siellä jos sillä suunnalla olette. Kauppa on sitä Rajalla-ostoskeskusta vastapäätä. Siellä oli todella paljon kivoja vaatteita. Vähän erikoisempia mutta hintataso silti maltillinen.

Niin ja kuvien värit ovat ihan mitä sattuu. Illalla mekko on sinertävä, aamulla punertava. Raivostuttava kuvattava.

Pitsikiviä

2011-07-28T09:50:00.002+03:00

Jäin virkattujen kivien koukkuun. Ovathan nämät ehkä vähän älyttömiä ja tarpeettomia, mutta silti niin mieltä kiehtovia. Eikä niitä voi olla vain yksi, pitää olla monta. Tai ovatko ne sittenkään tarpeettomia, jos niistä on iloa silmälle?

Ohuen ohuen ja kovan pellavalangan jälkeen on hauska virkata paksulla puuvillalangalla. Tuntuma on niin erilainen. Täkissä on menossa reunuksen viimeinen kierros. Odotettavissa valmistujaisjuhlia.

Materiaalisia mielitekoja

2011-07-26T12:29:00.003+03:00

Helsingin reissulla tuli käytyä Hobboksissa. Siellä oli suhteellisen vaikea hillitä ihteään. Kun käsi tavoitti hyllystä Material Obsession -kirjan, niin kirja liimantui käteen. Siinä oli vaikka mitä ihanaa, kaunista ja puhdasta parhautta.

Olenkin nyt tonkinut kangasvarastojani.

Olen haalinut kirppareilta erilaisia lakanoita, näitä voisi käyttää.

Toki kerkisin jo Etsynkin avata ja tutkia erinäisiä tilkkukauppoja. Niissä monesti iskee runsauden pula.

Hobboksista tuli hankittua myös pehmolelukirja, lasten pienoisella painostuksella.

Joten pehmojakin on ommeltu. Ensimmäisenä Robotti ja sitten Brock the Builder. Tänään pojat istuivat aamulla puoli ysiltä sohvalla kirja kourassa ja listasivat mitä seuraavaksi pitäisi ommella. Mutkun mulla olisi muita mielitekoja.

Torilla tuumaamassa

2011-07-25T19:29:00.005+03:00

Käytiin Tainan kanssa torilla tuumaamassa. Samalla tuli vähän neulottua, virkattua ja saattoihan siinä tulla nauttittua joku olutkin. Minun täkkiin valmistui se viimeinen lappunen, ja nyt nyt sitten kiinnitellään palasia toisiinsa. Vielä taisi olla viisi lappusta kiinnittämättä. Sen jälkeen on reunuksen vuoro.

Siihen tuumaamiseen. Täältä Pohjois-Suomesta on puuttunut oma neule- ja kehruuretriitti. Sitä yritettiin keväällä viritellä, mutta se ei oikein lähtenyt lentoon. Nyt on uusi yritys, ja siitä voitte käydä lukemassa Portti 2011 -blogista. Toivottavasti saadaan tällä kertaa tarpeeksi porukkaa kasaan.

Pieni kaino vieno toive olisi että kopioisitte Portti 2011 kuvaa + linkkiä blogeihinne ja auttaisitte meitä siten mainostamaan tapahtumaa, kiitos!

Omalla maalla

2011-07-23T08:59:00.001+03:00

Olin aivan varma että palstalla odottaa oikea rikkaruohohelvetti. Sepä oli kuitenkin yllättävän siisti. Pari tuntia, pari litraa hikeä, ja johan taas oli iskussa. Samalla poimin satoa pöytään: romanesalaattia, mangoldia, punasipulia, parsakaalia, keräsalaattia sekä - ei kurkkuja vaan - kesäkurpitsaa. En tiedä mihin ne kaksi isoa kesäkurpitsaa ovat pellolta kadonneet, lintuja en taida tällä kertaa syyttää. Otin sitten nämä kaksi pikkiriikkistä mukaan. Hyviä olivat.

Parsakaalista olisi pikkasen kysyttävää: ne kukinnot ovat aika vaatimattomat verrattuna lehtiin. Ei mitään semmosia rykelmiä kuin kaupan parsakaaleissa. Pittääkö niille tehdä jottain? Latvoa?

Vierais paikois

2011-07-22T19:08:00.003+03:00

Käytiin katsomassa, onko kehä kolmosen sisäpuolella elämää.

Olihan siellä.

Sininen

2011-07-17T12:13:00.002+03:00

Vaikkei se olekaan lempivärini, niin on yksi sininen asia, joka on hyvä.

Suorastaan maukas.

Kivinen tie

2011-07-14T19:15:00.005+03:00

Ei ole loma lähtenyt putkeen. Kun pakoputki oli saatu takasin paikoilleen niin seuraavana päivänä syttyi moottorin varoitusvalo palamaan. Sitä sitten korjaamolle ihmettelemään. Saattoi olla vika, saattoi olla olemattanniin. Korjaamosetä sai valon pois. Muutama tunti siitä, ja valo syttyi uudelleen. Reissuunkin pitäisi lähteä, hotelli on varattu samoin ostettu pääsylippuja erinäisin kieputtimiin. Pikkasen meinaa harmittaa. Pitänee tukeutua Valtion Rautateihin. Noin varmuuden vuoksi.

Tämä kaikki kait syynä siihen että piti pari kiveä matkan varrelta virkata langan sisään.

Noin niin kuin pehmusteeksi.

Toki hieman ilahduttaa kirppikseltä löytyneet kahden ja kolmen litran Apila-lasipurkit.

Niihinhän voi säilöä jotain erityistä talven varalle.

Niin, ja semmonen piti vielä sanomani, että Kujeesta löytyi Parisia. Ja olipa nopsa toimitus! Kiitos!

Tasan sata

2011-07-11T19:45:00.000+03:00

Kolmekymmentä tarvitaan vielä. Sekä aika monta kerää Dropsin Paris-lankaa luonnonvalkoisena. Pitänee aloittaa lankajahti.

Sunnuntaina meillä

2011-07-10T15:58:00.005+03:00

Yritän rauhoittua. Kun on viikko tolkulla laukannut tuli persieen alla, kilometrinen ja aina vaan kasvava to-do-lista vaatimassa, niin on vähän hankalaa olla tekemättä mitään. Mielessä vaan pörisee että pitää, täytyy, on pakko. Että ihan ei vielä hunningolle ole päästy. Ei edes Ingvar Kampradin kauppaan, koska pakoputki tipahti Haukiputaalle.

Tulkoon loma!

2011-07-08T18:45:00.001+03:00

Ja loma tuli. Seuraavat viisi viikkoa aion olla ihan hunningolla. Ajattelin olla jopa niin reteä, että aloitan loman vieton kitkemällä kasvimaan. Mutta on se vähän turhan extremeä näin lämpöisellä. Plan B on lämmittää sauna, avata huurteinen ja lötköttää sohvalla poikasten kanssa ja katsella Hauskoja Kotivideoita. Hmmm, ei hullumpi suunnitelma sekään.

It's a Show-time!

2011-07-05T19:10:00.003+03:00

Ei se veikkaus pionien kukinnasta kauas mennyt. Mun Sarah yleensä aloittaa kukinnan 7. heinäkuuta. Nyt osa kukista otti pienen varaslähdön mutta hyvin pienen, annettakoon anteeksi. Sarahissa on 20 nuppua, enemmän kuin koskaan aiemmin. *tohkeissaan* Nyt ehkä raaskii leikata muutama kukka maljakkoon sisällekin. On se niin kaunis!

Bowl of Beautyssa on kolme, vielä hyvin tiivistä, nuppua. Sitten on tämä punainen, joku F:llä, muistaakseni, alkava. Siinä on vain yksi kukka mutta väri on sitäkin upeampi!

Aapramille kyytiä

2011-07-04T19:56:00.001+03:00

Eilen Aaprami sai kyytiä. Aluksi se vähän nikotteli mutta vauhtiin päästyään sitä ei pidellyt mikään. Siinä vilja lainehti, salamat sinkoilivat, meri vaahtosi ja männät pumppasivat.

Ensi valmistui Cup Cakesin ihanan ihana merino-nylon batti. Tästä oli tarkoitus tehdä sukat, mutta tuli sen verran paksua ja muutenkin sen verran kivaa, että käytetään johonkin toiseen objektiin. Lankaa on yhteensä joku 150 grammaa ja metrejä joku, mitäs siinä nyt oli, n. 160 per vyyhti.

Illalla vielä intouduin navajokertaamaan kauan sitten kehräämäni alpakan. Tässäkin on kovin kauniit värit. Vyyhdillä on painoa joku 50 g ja pituutta, olikohan se 166 metriä? Jos ihan oikein muistan, kuitu on hankittu Hedgehog Fibresiltä. Eikä siinä vielä kaikki, lisää alpakkaa on menossa rullalle. Kunhan saan nuot ipanat pois jaloista, antaudumme Aapramin kanssa kehräämisen iloille!

Lopuksi vielä täysin off-topic-juttu, mutta kerronpa kuitenkin. Tässä on meidän suosikkitalo välillä koti-mummola-koti.

Palstalla

2011-07-03T08:47:00.005+03:00

Herneitä ei siis tule. Musta-harmaatakkiset ovat pitäneet asiasta huolen. Kylvin herneitä useamman kymmenen rivimetriä, osan jopa kolmeen kertaan. Tuloksena noin 20 tainta siellä täällä. Eikä sekään ole varmaa että saavat olla rauhassa: toissa yönä oli maasta revitty kymmenisen kappaletta 20 senttistä herneen taimea. Päätin siis antaa periksi.

On niitä ilon aiheitakin. Viime yönä oli ensimmäinen kesäkurpitsan kukka auennut! Olipa se kaunis. Toivottavasti ne siivekkäät eivät revi tätä.

Samalla piti tutkia toisetkin taimet, ja kyllä! Niissäkin on jo paljon nuppuja. Mitäs kaikkea hyvää sitä kesäkurpitsasta sitten voisikaan tehdä? Täytyy tutkailla reseptejä.

Myös parsakaalit ovat hyvässä kasvussa. Eilen tosin löysin yhdestä kaksi pulleaa, vihreää toukkaa. Rauha heidän muistolleen. Parsakaalien välissä olevat oranssinkirjavat samettiruusut ovat saaneet olla rauhassa.

Toinen on ollut salaattien kavereina olleiden keltaisten samettiruusujen kohtalo. Niistä on kukat revitty ja siputtu pitkin maata. Salaateille olen kerännyt heinäsilppua työmatkan varrelta. Eräässä kaupungin ylläpitämässä puistossa ei leikkuujätettä kerätä, joten olen tarttunut tilaisuuteen. Hieman ohikulkijat tuijottavat, mutta en ole antanut sen häiritä.

Maissikin kasvaa, toisin hieman ihmettelen sen hidasta vauhtia. Ei taida keritä valmiiksi asti.

Toinen murjottaja on ollut kurkku. Tosin sen kohtalona ovat olleet ne herneen tuhoajinakin kunnostautuneet varikset. Sen verran monta kertaa olen joutunut kaivamaan taimia katteen seasta. Liekö sitten suuttuneet moisesta. Muutama taimi on kuitenkin ihan virkeän näköinen. Toiveissa on edes muutama kurkku.

Tirlirlei

2011-06-27T20:24:00.003+03:00

Jos suupielet uhkaa mennä alaspäin, niin kannattaa kuunnella tämä:

Lankoja ajeluttamassa

2011-06-26T15:28:00.004+03:00

klo 10.46 Hotelli Hirvi

klo 11.01 Konginkankaan surullinen mäki

klo 11.22 Viitasaari

klo 12.14 Pissatauko on ohi

klo 12.44 Vaskikello

klo 13.06 Kärsämäki eli turpakukkula

klo 13.34 Tärkeä risteys meille kehrääjille. Terveisiä vaan sinne Vornaan!

klo 13.49 Pohojaalaasta tiesuunnittelua: Otetahan viivotin ja veretähän viiva.

klo 14.13 Moottoritielle

klo 14.19 Ruoka-aika

klo 15.05 Kotiristeys

klo 15.16 Matkan anti: 27 lappua. Ei toki yhden ajomatkan aikana.

Aina ei voi onnistua,

2011-06-21T20:44:00.001+03:00

eikä edes joka kerta.

Hieman nauratti kun huomasin mitä älyttömyyksiä olinkaan mennyt tekemään.

Yksi hyvä visio, kiitos

2011-06-19T18:19:00.002+03:00

Kirjoneuletakin kanssa ollaan siinä pisteessä että pitäisi päättää mitä tehdä yläosan kanssa.

Tehdäänkö kaarroke? Plussaa se että kuviot jatkuisivat yhtenäisinä ilman saumaa kädentiellä. Ei ommeltavia saumoja. Miinusta se pitää miettiä kaarrokkeen kuvioihin kavennuskohdat ja paljonko niitä nyt sitten pitää tehdä? Toisaalta ei yläosan kuvioitakaan ole vielä mietitty...disain äs juu kou, juu nou.

Vai olisko se sitten istutetut hihat? Plussaa se ettei tartte miettiä kavennuskohtia. Sen kun muotoilee pään- ja kädentiet. Lisäksi istutetuilla hihoilla oleva takki istuu minulle paremmin. Miinusta se että tulee saumat kädenteille ja sitten se hihan pyöriö. Se ei vaan mene jakeluun.

Tämmösiä täällä mietitään.

Sadetta odotellessa

2011-06-18T18:42:00.005+03:00

Pienviljelijä on jo kovasti odottanut sadetta. Ei vain näy eikä kuulu. Palstalla ollaan jo aika nuutuneita. Tänään kaupungilla tuli kovastikin vettä, mutta meillä paistoi vaan aurinko. Toki olen tietoinen, sääkarttoja tarkasti seuranneena, että huomisesta alkaen sataa vettä ja sille ei sitten loppua näy.

Omassa kukkapenkissä kuitenkin kukoistetaan. Etupihalla alkaa olla jo aikamoinen viidakko.

Alppiruusu on kukassa ja sen juurella luikertelevat jalokielot ovat villiintyneet suuriksi ryppäiksi.

Meillä olikin muutama päivä sitten aika reipas kielon tuoksu etuoven vieressä. Mikäs siinä, ihana tuoksuhan se on.

Etupihalla on myös valkoista särkynyttä sydäntä. Tuntuu olevan kaksiväristä kumppaniaan sinnikkäämpi tyyppi. Tai sitten se on paremmalla paikalla kuin takapihalla oleva rimpula.

Ei takapihallakaan huonosti mene. Tosin omenapuu ei tehnyt kuin muutaman kukan. Yleensä se on aivan valkoisenaan, mutta nyt oli varmaan alle kymmenen kukkaa. Jättilaukkojankaan ei noussut kuin yksi. Veikkaan syyllikseksi eräitä pieniä elukoita, joiden yksi edustaja istui tänä aamuna kukkapenkissä. Lähti aika äkkiä karkuun...

Ritarinkannukset, ukonkellot ja peurankellot rehottavat mikä kerkiävät, ja pioniinkin on tullut jo iso määrä nuppuja. Tosin tämän raitapöksyn pitää malttaa vielä hetki. Pionit räjähtävät kukkaan siinä 7. heinäkuuta.

Edistystä

2011-06-12T19:19:00.003+03:00

Hihojen välinen osa on edistynyt. Kohta ollaan samoissa kohdin hihojen kanssa. Silleen optimistisesti ajateltuna. Sitten pitääkin miettiä, mikä mahtaa olla seuraava kuvio ja millä väriyhdistelmällä. Tämmönen disain äs juu kou -juttu tämä.

Ne siivekkäät eivät anna kasvimaan olla. Siellä kaivetaan jatkuvasti, oljet vaan pölisevät. Ja jos suojapeiton saa jostain kohdasta revittyä auki, niin se myös revitään. Kurkun taimet ovat vähän väliä haudattuina katteen alle, saas nähdä saako niistä mitään satoa. Herneen siemenetkin taitavat olla jossain muualla kuin mullan alla.
Tämän vuoksi palkkasin kasvimaalle vahdin. Saas nähdä onko sekin huomenna revitty kappaleiksi.

Tarkenee

2011-06-08T21:56:00.004+03:00

Variksella pitää kiirettä palstalla, ja minulla variksen perässä. Kesäkurpitsakin piti pistää peiton alle piiloon, sen verran mielenkiintoinen se oli.

Huomenna pitäisi kait käydä jo ensimmäisiä flora-sukuun kuuluvia vastustajia tuhoamassa. Pellolla vaan on niin turkasen kuuma ja iniseviä, vertahimoitsevia tyyppejä on paljon. Mutta kerkiää sinne myöhemminkin.

Omalla pihapläntillä kukitaan kiihkeästi.

Erimielisyyksiä

2011-06-05T15:59:00.003+03:00

Nyt tulee pitkä ja polveileva juttu, asiaankin kyllä päästään. Sitten lopuksi.

Juttu alkaa niin että eilen istutin avomaankurkut. Ne olivat semmoisissa turveruukuissa, joista repäisin reunat pois. Päätin sitten laittaa sen ruukun kaistaleen maahan, siihenhän se maatuu. Päälle kippasin sitä kallista olkikatetta. Ja avot kun oli hyvä.

Illalla oli sitten sen verran kova tuuli, ja mielessäni ajattelin kuinka oljet, ne kalliit, leviää pitkin peloja. Koska tuuli ei näyttänyt aamullakaan laantumisen merkkejä, päätin mennä pellolle kastelemaan oljet. Märkänä eivät ehkä niin laajalti leviäisi. Hämmästys oli aikamoinen kurkkujen luokse tultua, koska kaikki turveruukkujen kaitaleet olivatkin olkien päällä eivätkä alla. Hautasin ne takasin olkien alle ja kastelin sekä taputtelin oljet tiiviisti maata vasten.

Sitten tuli käytyä puutarhalla ja siellä mieleeni juolahti kysyä hallapeitettä. Sen kun voisi viritellä kurkkujen päälle, jottei oljet pölise pitkin maita ja mantuja. Hallapeitettä ei ollut, mutta tarhuri suositteli käyttämään esim. vanhoja lakanoita. Ne ajaisivat asiansa hyvin.

Sitten iltapäivällä piti lähteä näyttämään anopille tiluksia ja silloin selvisi, miksi turveruukun kaitaleet eivät pysy oljen alla. Penkissä näet istui varis tonkimassa täydellä tohinalla kurkkupenkkiä. Siellä pölisi niin oljet kuin turveruukutkin. Tämän takia meidän kasvimaalla on nyt ruusukuosiset pussilakanat.

Ja koska hihat ovat nyt hieman kärynneet kyseisen elikon kanssa, (ja lapsetkin pitävät kamalaa mekkalaa 24/7) niin on pitänyt neuloa uudet. Hihojen väliinkin tulee jottain. Kunhan tältä elikoitten kanssa telmuamiseltani kerkiän.

Valmista!

2011-06-04T17:11:00.004+03:00

Pari viikkoahan siihen meni mutta nyt on valmista!

Mennäänpä katsomaan.

Tervetuloa palstalle! Samainen paikka on tuttu viime vuodelta, jolloin sitä nimitettiin Rikkaruohohelvetiksi. Eikä se ollut mikään hellittelynimi. Tänä vuonna kaivoin huolellisemmin, kahteen kertaan väänsin koko palstan ympäri. Rikkaruohonjuuria kertyi joku 6 kottikärryllistä. Varmaan niitä maahankin jäi, kaksi tai kolme kappaletta...

Palstalla viljellään tänä vuonna hernettä, punasipulia, parsakaalia, avomaankurkkuja, kesäkurpitsaa, mangoldia, keräsalaattia, romanesalaattia, vuonankaalta, raparperia ja maissia. Lisäksi myös auringonkukkia silmäniloksi sekä samettiruusuja.

Maissi nyt saattaa olla ihan suurta humputusta, mutta katotaan nyt. Olisihan se kiva pari maissintähkää saada.

Viime kesänä minulle mainittiin "muutamaan" otteeseen katteen käytöstä. Olen koittanut haalia katemateriaalia, mutta vähän on hakusessa. Keväällä kun haravoimme pihaa, keräsin lehtiä sekä kaikkea kukkapenkeistä tullutta räihkää. Eihän sitä kuitenkaan ollut tarpeeksi. Tänään hain Kekkilän olkikatetta. Sillä vaan on niin järjetön hinta, että parempi miettiä toisia vaihtoehtoja. Pitää lähteä joku päivä käymään tuossa merenrannalla. Siellä on joskus valtavia röykkiöitä kaislaa. Se varmaan kelpaisi ja olisi ilmaista.

Tee oma Unikkopeltosi

2011-05-28T16:35:00.002+03:00

Tässä pieni ohjeistus Unikkopeltohuiviin. Kuviollahan voi toki neuloa mitä mielii. Lankana huivissa oli Viron villaa eli Aade Longaa, mutta langaksi kelpaa muukin liukuvärjätty villa. Raidoittamalla myös yksivärisestä.

Aloitin oman huivini alakärjestä luomalla kahdeksan silmukkaa pohjavärillä. Lisäyksiä tehdään kumpaankin reunaan jokaisella työn oikean puolen kierroksella. Lisäsin silmukan nostamalla langan ensimmäisen ja toisen silmukan välistä ja neuloin sen takareunasta oikein. Vastaavasti kierroksen lopussa toiseksi viimeisen ja viimeisen silmukan välistä. Kierroksella, jossa ensimmäiset ja viimeiset silmukat nostetaan, lisäys tehdään muuten samoin, mutta nostettu silmukka neulotaan vasta seuraavalla kierroksella. Kierroksella neulotaan siis vain yhdellä värillä ja V merkin kohdalla nostetaan silmukka neulomatta. Työn nurjalle puolelle tulee lankajuoksuja, koita pitää ne suurin piirten hypättyjen silmukoiden leveyisinä.

Vieläkö ollaan kärryillä? No hyvä. Kaavioon on merkitty työn alku, siinä on kolme ensimmäistä Unikkoraitaa. Siitä vaan samalla tavalla niin kauan kuin jaksaa. Minulla oli viimeisellä kuviokierroksella 38 Unikkoa. Sitten neuloin muutaman kierroksen vihreää ja yhden kierroksen oikein nurjalla, josta sain taitteen. Sittenpä kannattaakin vaihtaa puikot esim. 0,5 - 1 mm pienpiin, jotta taite pysyy nurjalla eikä laineile. Taitekierroksen jälkeen kavenna yksi silmukka pois molemmista reunoista jokaisella oikean puolen kierroksella. Tee taitteesta noin 3-4 cm korkea. Päätä silmukat ja ompele taite nurjalle.

Sitten sivut. Poimi ensin toisesta reunasta silmukat puikoille ja tee yksi rivi Unikkoja, lisää yksi silmukka molemmissa reunoissa jokaisella oikean puolen kierroksella. Tee sitten taite eli neulo nurjalla yksi kierros oikein. Jatka sitten pelkällä pohjavärillä yhtä monta kerrosta kuin kuviotakin. Päätä silmukat. Tee toinen reuna samoin. Ompele alakärjen taitteiden keskisaumat yhteen ja ompele sitten sivujen taitteet nurjalle.

Valmis huivi kannattaa kastella ja oikoa kuivumaan, jolloin pinta siloittuu.

Jotain kysyttävää - laita kommenttia. Tuo kaavio näyttää minunkin silmiin sekavalta, mutta noin sen pitäisi mennä. Huomauttaa jos ei mene. Kiitos!

Kasvaa - vähenee

2011-05-26T21:12:00.003+03:00

Palakasa kasvaa ja palstalla kääntämättömän maan määrä vähenee. Enää olisi semmonen tunnin homma. Sitten pitäisi vielä tasoitella ja koittaa kaapia viimeisetkin rikkaruohon juuret pois. Ihan niin pieteetillä en taida hommaa hoitaa kuin palstanaapurit: ne siivilöivät mullan. Siivilöivät!

Kunhan viimeiset möyhennökset on tehty, kylvän herneet ja sipulit. Sitten pitää vähän miettiä muitten istutusjärjestystä, taimia ei vielä viiti pistää peltoon. Kuiteskin tulee joku kylmä yö ja se siitä taimikasvatuksesta.

Mitä sitten Unikkopeltohuiviin tulee, niin teen siitä kaavion. Jospa vaikka viikonloppuna saisin sen aikaiseksi. Ovat katsos luvanneet vesisadetta ja silloinhan ei pellolle mennä. Joo, mulla on pakkomielle kaivamisen suhteen.

Mille alkais?

2011-05-23T18:42:00.004+03:00

Ulkona ripeksii vettä. Ei osaa päättää sataako vai ei. Jos menen palstalle, sataa takuulla. Jos jään sisälle, ei varmasti sada. Mille alkais? En ole ainoa, joka odottelee palstalle pääsyä:

Toisaalta voisi vaikka leipoa oliivileipää. Tai sitten näyttää Unikkopelto-huivi, joka valmistui tässä joku aika sitten.

Lankana on Aade Logaa, yhteensä n. 330 grammaa. Neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Ihan sopivan kokoinen tuli, vaikka pieni lisäpituus ei olisikaan haitaksi ollut.

Huivissa on toki pikku moka. Yläreunan taitetta tuli neulottua samalla kun katsoi Suomi-Ruotsi kultaottelua. Tai tuli katsomisen ohessa neulottua, miten vaan. Ajatus ei kuitenkaan ollut neuleessa. Jäi sitten kaventamatta tai vaihtamatta puikot pienempiin kun tein taitteen. Nyt se taitos sitten kiepsahtaa aina nurin. Purkamaan en ala koska sivujen reunatkin pitäisi purkaa.

Pittää keksiä jottain.

Huomenna pitää olla pussijuoksuvastaavana.

Palstalla

2011-05-20T19:30:00.002+03:00

Maanantaina oli pellolla odotettu vieras: traktori oli tullut tekemään kevätkynnön.

Torstaina olivat miehet käyneet merkkaamassa palstojen rajat.

Tänään siellä olin minä ja talikko.

Sota rikkaruohoja vastaan on aloitettu. 1/10 palstasta on käännetty ja perattu.

Äitienpäivänä

2011-05-08T15:58:00.004+03:00

Kukkia, sukkia ja pärinää.

Sukkaa pukkaa

2011-05-02T18:09:00.004+03:00

Postimies oli ollut kiltti ja tuonut minulle paketin. Arvasi varmaan että maanantaina se paketti ilahduttaa kaikista eniten.

Paketissa oli kuusi unssia merino-nylon sekoitetta kehrättäväksi. Kivasti olivat pakattuina. Ja aikas kivasti aateltu, näistä on helppo tehdä kolmisäikeistä sukkalankaa kun kuidut on valmiiksi jaettu yhtä suuriin osiin. Pisteet The Cup Cake Fiber Co:lle.

Ai, niin ja onhan mulla (taas) uudet sukat:

itsekehrätystä nämäkin. Oli vaan tullut tehtyä niin kauhian ohkaista lankaa että saapas nähdä kuinka kauan kestävät.

I hear voices

2011-05-01T18:21:00.002+03:00

Lauantain vastaisena yönä unessa kuuluu ääni ti-ti-ti. Ja aina vaan uudestaan ti-ti-ti. Ihmeteltiin ääntä, kunnes löysimme huoneen, jonka yksi seinä oli täynnä palohälyttimiä. Aikamme kun etsittiin niin löytyi se ääntelevä palohälytin ja otimme siitä virrat pois. Ääni vaimeni mutta alkoi sitten uudelleen, ti-ti-ti. Siinä vaiheessa havahduin hereille, ja se ääni kuului edelleenkin. Mutta ei se palovaroittimesta tullut. Nousin istumaan ja kuuntelin. Yritin hahmottaa mistä se ääni tulee ja mikä se on. Ti-ti-ti. Kolme sekuntia väliä ja taas ti-ti-ti. Nousin ylös ja kävelin eteiseen, kunnes valkeni. Ääni tuli ulkoa. Siellä joku yli-innokas tirppa huusi itselleen seuraa. Ti-ti-ti. Räpsäytin sälekaihtimia, josko siivekäs häipyisi. Ti-ti-ti. Avasin oven, ja tyyppi vain karjui. Palasin sänkyyn ja yritin saada unen päästä kiinni. Kello oli neljä. Karjuja vaihtoi piisiä: titty-titty-titty. Sitä saas kolmen sekunnin tauolla ja keuhkot täysillä. Puoli tuntia se huusi pää punaisena, kunnes vaikeni. Sitten nukahdin uudellen, kunnes taas viideltä: ti-ti-ti! Ja kuudelta perheemme pienin katsoi hyväksi ajankohdaksi nousta ylös.

Nousin minäkin ja neuloin lintusukat valmiiksi.

Tsirp Tsirp
Malli: oma, kuviot jostain vanhasta Novitasta
Lanka: Vuorelman Veto (keltainen), Nalle (pinkki), Sandnes Alpakka (vihreä ja vaaleanpunainen) ja punainen jottain tuntematonta ihmettä
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: titty-titty-titty

Se sama siivekäs valvotti tänä aamuna siippaa.

Aikahyppy

2011-04-27T16:47:00.003+03:00

Palataanpa ajassa kaksi vuotta taaksepäin. Leivoin silloin ensimmäisen kerran macaronsseja, enkä edes ajatellut, että se voisi olla jotenkin vaikeaa. Tuli niin priimaa kuin vain olla voi.

Eilinen mulkosilmä oli leivottu tällä samalla reseptillä. Ei voi kuin vain ihmetellä. Tai häätää se Strömpsöö-mies pois mun köökistä. Ja kyselijöille, että se mulkosilmäne maistui ihan hyvälle. Tein sille lemon curdista ja tuorejuustosta tahnan. Strömpsöö-formaattia ei ole vielä ostettu minulta. Rahakkaita tarjouksia odotellessa.

Strömpsöö

2011-04-26T20:28:00.002+03:00

Hei pikku nompparellit, tervetuloa Strömpsööseen! Me täällä leipoa macarons, nuo pikku herkkupallero. Täällä keittiössä vatkata valkuaiset marenki, lisätä sokeri ja tomusokeri. Sitten sihdata tomusokeri ja mantelijauho. Laitta vähän väriaine sekan. Sitten lusikoida taikina pellille. Katsoa kun taikina leviä. Taikina levitä lisä uunissa. Vad i helveten är det där? Se olla litteä, leveä ja haleta. Se olla ruma!

Mutta ei me täällä Strömpsöössä masennuta, me olla ilosii! Me tehdä uusi taikina, uusi marenki, uudet mantelijauhot. Tällä kerta laitta kaakaojauhe. Taikina olla kuohkea. Laitta nokareita pellille. Nokare ei levitä. Nokare ei levitä uunissakan. Nokare olla harmillinen. Siihen voi mitään täyte laittaa.

Mutta me olla viisaita täällä Strömpsöössä, nokare olla ontto. Me tehty marenkituulihattuja! Ne olla tosi vaikeita valmistaa. Ei kanata kokeilla kotona. Varsinkin tämmöne mulkosilmäne olla vaikea.

Tsirp tsirp

2011-04-25T18:37:00.004+03:00

Kun sukkamysteerion vihjeet oli ratkottu eikä uusiakaan ole vielä tullut, niin mieleen nousivat joku 16 vuotta sitten jostain Novitasta otetut valokopiot, joissa oli kivoja kirjoneulekuvioita. Käänsin koko huushollin ympäri, eikä niitä löytynyt. Mistään. Muistin kyllä kansion ja tiesin jopa kohdan jossa ne olivat kansiossa olleet. Eivätpä olleet enää. Käänsin pari hyllyä, yhden laatikon eikä mitään missään. Tai siis aika paljonkin kaikkea kaikkialla mutta ei sitä mitä haettiin. Höh.

Tänään sitten ihan sattumalta pläräsin kirjahyllyssä olleen lehtileikekasan (ne jotka pitäisi liimata leikekirjaan...) ja kas kummaa, siellähän ne olivat ihan väärässä seurassa unelmakeittiöiden kanssa. Mutta hyvä että olivat, sillä aloin heti neuloa:

Lankoina kaikkea sekalaista seurakuntaa, mutta nyt leikitäänkin väreillä! Ja minä haluan ihan ehdottomasti paidan, takin tai jokun jutun näillä väreillä ja näillä kuvioilla. Tästä tulisi aivan ihana hihansuu. Tulisiko puuvillasta kiva? Cataniassa olisi ne ihanat värit, magenta, sinapinkeltainen, tumma harmaa ja sitten vielä joku neljäs väri. Toisaalta se on kyllä aikas ohkaista lankaa... Tätä sukkaa oli nopsa sujutella 3,5 millin puikoilla, 50 silmukkaa per kerros. Ei kauaa nokka tuhise.

Pääsiäinenkin alkaa olla ohi. Kumpa se kiristävä pipo ei palaisi päähän.

Pääsiäisenä

2011-04-24T18:43:00.002+03:00

Tänä pääsiäisenä: on neulottu, herkuteltu, leivottu, ihasteltu maasta nousevia kukkia, nukuttu päiväunia, suunniteltu viljelyksiä, kylvetty siemeniä, kutiteltu pieniä poikia. Heitetty kiristävä pipo pois päästä ja otettu rennosti.

Kyntöpuuhissa

2011-04-22T10:31:00.001+03:00

Sukkamysteerio....

Pylly vasten pyllyä, pum pum!

2011-04-17T10:47:00.006+03:00

Laitetaanpa kukkasia yhteen.

Kun olet virkanut pylväsryppäät ja sulkenut kierroksen piilosilmukalla, aloitetaan yhdistäminen viereisiin kukkasiin. Jos yhdistät vain kaksi kukkaa niin kiinnitys tehdään kolmeen lenkkiin terälehtien päällä. Jos taas olet jo virkanut useamman kukan niin lenkkejä on kaksi ja sitten nurkka. Ohjeessa puhun kukista väreillä, muuten menee selittäminen kauhian vaikeaksi.

Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja käännä työ. (Huomasin että yhdistämisestä tulee nätimpi kun sen tekee nurjat puolet vastakkain.)

Tee piilosilmukka oranssin kukan pylväsryppäiden väliseen ketjusilmukkaan.

Virkkaa 1 ketjusilmukka ja tee piilosilmukka harmaan kukan 2. lenkkiin ennen nurkkaa. Tee piilosilmukka oranssin kukan seuraavaan pylväsryppäään välissä olevaan ketjusilmukkaan.

Virkkaa 1 ketjusilmukka ja tee piilosilmukka harmaan kukan 1. lenkkiin ennen nurkkaa. Tee piilosilmukka oranssin kukan seuraavaan pylväsryppäään välissä olevaan ketjusilmukkaan.

Virkkaa 1 ketjusilmukka ja tee piilosilmukka harmaan kukan ja vihreän kukan väliseen nurkkaan. Tee piilosilmukka oranssin kukan seuraavaan pylväsryppäään välissä olevaan ketjusilmukkaan.

Virkkaa 1 ketjusilmukka ja tee piilosilmukka vihreän kukan 1. lenkkiin nurkan jälkeen. Tee piilosilmukka oranssin kukan seuraavaan pylväsryppäään välissä olevaan ketjusilmukkaan.

Virkkaa 1 ketjusilmukka ja tee piilosilmukka vihreän kukan 2. lenkkiin nurkan jälkeen. Tee piilosilmukka oranssin kukan seuraavaan pylväsryppäään välissä olevaan ketjusilmukkaan.

Sitten jatkat kaksi ketjusilmukkaa ja piilosilmukka pylväsryppäiden väliin, ja jatkat niin kierroksen loppuun saakka.

Huomaa että kukka voi joissain kohdin kiinnittyä viereisiin kukkiin kolmelta sivulta.

Pullauta joka toinen terälehti nurjalle puolelle.

Tässä nurjalta puolelta.

Ja taas on yksi kukka enemmän!

Pyllykukat ovat tällä hetkellä jäähyllä, koska sopivat jämälangat kävivät vähiin ja muutenkin on ilmaantunut muita kilpailijoita:

Hyvää Palmusunnuntainta! Missähän kaikki virpojat ovat?

Pyllykukka-tutorial

2011-04-13T21:01:00.007+03:00

Oikeastaan toivoisin että näillä kukilla olisi vähän kauniimpi nimi. Paremman puutteessa mennään nyt tällä. Kuvat ovat taas vasurivinkkelistä.

Lankana voi käyttää aikalailla mitä vaan. Tietty ohuemmalla langalla tulee pieniä ja paksummalla muhkeita. Näissä pienemmissä kukissa on käytetty Maijaa, Vetoa, Smartia yms. ja koukku on ollut 4,5 mm. Niissä isommissa kukissa lankana on Eskimoa ja koukku on 8 mm. Pienten kukkien halkaisija on n. 5 cm ja isojen n. 10 cm.

Sitten aloitetaan. Virkkaa aloitusketju: 4 ketjusilmukkaa ja sulje piilosilmukalla renkaaksi.

1. krs:
*Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 kiinteä silmukka aloitusrenkaaseen.* Toista *-* viisi kertaa. Kiinnitä viimeinen ketjusilmukkakaari kiinteän silmukan sijasta piilosilmukalla aloitusrenkaaseen. Itse tein piilosilmukan ensimmäisen ketjusilmukkakaaren sisään, jolloin on helpompi jatkaa seuraavalle kierrokselle. Aloitusrenkaan ympärillä on kuusi ketjusilmukkakaarta.

2. krs:
virkkaa 3 ketjusilmukkaa, virkkaa 1 kiinteä silmukka edellisen kierroksen ketjusilmukkakaarien sisään. Kiinteä silmukka tulee siis aloitusrenkaaseen. (Työnnä koukku kaaren takaa läpi ja käännä työtä sen verran että saat kiepattua koukun aloituskaaren ympäri.)

Tee kolmen ketjusilmukan kaaria kaksi jokaisen edellisellä kierroksellasi virkkaamasi kaaren sisään. Kierroksen lopussa kaaria on 12. Lopeta kierros virkkaamalla piilosilmukka ensimmäisen kaaren juureen. Työ näyttää tällä hetkellä lievästi sanottuna sekavalta, mutta älä huoli. Katso kuitenkin tarkkaan että kaaria on 12, seuraavalla kierroksella tulee paljon pylväitä, eikä ole kiva purkaa.

3. krs:
vaihda työhön toinen väri.

Itse vaihdan värin siten että solmin vaihtovärin nurjalle silmukan juureen merimiessolmulla ja sitten virkatessa teen pylväät langanpäitten päälle. Kun pylväitä on jonkun pätkää lankojen päällä leikkaan langanpäät irti.

Virkkaa 3 ketjusilmukkaa (lasketaan yhdeksi pylvääksi) ja virkkaa sitten 6 pylvästä 2. kerroksen ensimmäiseen kaareen. *Virkkaa 1 ketjusilmukka. Virkkaa 7 pylvästä seuraavaan kaareen*. Toista *-* vielä 10 kertaa. Virkkaa 1 ketjusilmukka ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen pylväsryppääseen.

Tässä vaiheessa kukka näyttää vielä enemmän sekavalta, mutta hauskuus alkaakin nyt:

4. krs:
*Virkkaa 2 ketjusilmukkaa ja sitten 1 piilosilmukka edellisen kierroksen ketjusilmukkaan, joka on pylväsryppäiden välissä.* Toista *-* vielä 11 kertaa ja sulje kierros piilosilmukalla.

Nyt kukka on valmis ja näyttää tältä:

Sitten pullautetaan joka toinen terälehti nurjalle puolelle, ja sitten näyttää tältä:

Kukan reuna mutkittelee täl viisiin:

Sittenpä kukka on valmis. Kukkien yhdistämiseen tulee sitten toisella kertaa ohjetta, mutta hätäisimmille tiedoksi että niistä 4. krs. ketjusilmukoista ne kiinnitetään toisiinsa. Eli tehdään 1 ketjusilmukka ja sitten kiinnitetään toisen kukan vastaavaan ja sitten piilosilmukka. Kolmesta lenkistä aina viereiseen kukkaan.

Pyllykukkia

2011-04-10T15:48:00.005+03:00

Pyllykukat varmaan kuulostavat ensi alkuun suhteellisen eksoottiselta ja ikävältä vaivalta, eipä huolta mitään. Nyt puhutaan vähän toisenlaisista pyllykukista.

Nimi tulee sitä että nämät kukat laitetaan penkin ja takapuolen väliin. Ei ehkä se kaunein nimitys mutta minkäs voit, niiksi ne meidän Merijärven reissulla nimettiin.

Lankoina on langanloppuja Maijaa ja Vetoa muun muassa.

Ohjeessa oli käytetty 8 millin koukkua, ja piti sitten kokeilla paksummalla langalla mimmosia kukkia niistä tulisi.

Ja niistähän tuli erityisen muhkeita pyllykukkia. Lankana on Dropsin Eskimoa kun en muutakaan keksinyt tähän hätään. Hyötysuhde on toki vähän huono koskapa yhdestä kerästä tulee häthätää kaksi kukkaa ja lankakin taitaa nöyhtääntyä alta aikayksikön.

Kukkiin tehdään 12 muhkeaa terälehteä, joista sitten joka toinen painetaan kukan nurjalle puolelle. Näin kukasta saadaa paksu ja se on myös nurjalta puolelta kivan näköinen.

Ja jos olisin tarpeeksi sekaisin tästä keväisestä auringon paisteesta niin sitähän saattaisi jopa ajatella tekevänsä maton. Onneksi en ole (vielä) ihan niin sekaisin.

Merijärven reissulta hankituista hahtuvista ensimmäiset kaksi kiekkoa ovat muuttuneet langaksi. Aaprami ei tykkää tehdä näitä. Heittelee remmiä jatkuvalla syötöllä pois paikoiltaan. En tajua mikä sitä vaivaa. Sitten kun vaihtaa harmakseen, niin ei mitään hätää. Kumma touhuaja.

Kevätretkellä

2011-04-09T17:58:00.004+03:00

Kädet ovat lampaanrasvassa ja takin helmoissa roikkuu villakikkaroita. Olohuoneen nurkkaankin on ilmestynyt nyssäkkä jos toinenkin; kävimme jonniinmoisella kevätretkellä Merijärvellä kehräämö Christinassa. Kiitos kehräämölle ja mukavalle matkaseuralle!

Olihan se kehräämön näkeminen aika hieno juttu, enkä olisi sitä kehruukonetta kyllä kehrukoneeksi tunnistanut. Jotenkin olen aina ajatellut että se olisi jotenkin monimutkaisempikin härveli. Niistä karstauskoneista tuli mieleen vanhemman malliset painokoneet.

Kun koneet oli katsastettu ja hyviksi havaittu, siirryttiin puodin puolelle villoja hypistelemään. Tarjolla oli vaikka mitä ja kivaa. Kaikkea olisi halunnut ja järjen pitäminen päässä oli lievästi sanottuna hankalaa. Ihastuin ikihyviksi kainuunharmaksen lankoihin, joita ei sitten kylläkään tullut ostettua. Hankin sitä kuitenkin kehruukuituna. Lisäksi haaviin tarttui magentan väristä suomenlampaan villaa kehrättäväksi, hahtuvakiekkoja sekä punaista lankaa, jonka koostumus kerkisi jo haihtua päästä. Mikäpä siellä kauaa pysyisi.

Oli niillä toisillakin aikalailla syli täynnä...

Kotimatkalla koukattiin Punaisen Tuvan kautta, ja myös siellä oli lievästi sanottua vaikea hillitä ihteensä. Tarjolla oli vaikka mitä ja kivaa lankaa. Mukaan tarttui kuitenkin vain perunanarsisseja ja kynttilöitä sisustuspuodin puolelta.

Kotona sitten käynnistin kerhäämö Patelan. Ensin hurruuttelin hahtuvaa, josta Aaprami ei niin välittänyt vaan ilahdutti minua viskelemällä nyöriä milloin minnekin. Kiekon jälkeen vaihdon Kainuun harmakseen ja sen kanssa onkin ollut ihan toinen ääni kellossa. En ole (muistaakseni) aiemmin kehrännyt karstalevystä, olen ajatellut ettei niistä saa kivaa lankaa. Tätä harmaslevyä on aivan ihana kehrätä! Menen jatkamaan, palataan pyllykukkiin sitten toinen kerta.

Inspiraatiota Japanista

2011-04-07T18:47:00.003+03:00

Jos Japanissa onkin asiat hieman sekaisin, niin ainakin posti toimii. Illalla töistä tullessa, keittiön pöydällä odotti paketti Pomadour24 Etsy-kaupasta ja paketin sisältä löytyi alle viikko sitten postitetut kirjat.

Tarkoituksena oli hankkia virkkauskirjallisuutta, mutten sitten voinut vastustaa paperinleikkauskirjaa.

Koalia <3 <3

Bremenin soittoniekat ja vaikka mitä muuta ihanaa! Mukana on cd, jolta löytyy ilmeisesti ääriviivat ja semmoiset. En ole vielä katsonut.

Tätä virkkauskirjaa olen jo pitkään aikonut ostaa ja nyt laitoin sen ostoskoriin. Kannatti laittaa. Tämä joltain korallikasvustolta näyttävä juttu sai heti virkkaushormoonit jylläämään. Lähden tästä testaamaan miten noit oikein tehdään. Onneksi oli kuvalliset ohjeet!

Pullistelua, osa 2.

2011-04-06T21:23:00.004+03:00

Kerrotaanpa kuvien avulla miten niistä kukkasista saa pulleita.

1. krs:
Virkkaa 4 ketjusilmukkaa ja sulje renkaaksi piilosilmukalla.

2. krs:
Virkkaa 1 ketjusilmukka ja 7 kiinteää silmukkaa renkaaseen, sulje piilosilmukalla.

3. krs:
Virkkaa 3 ketjusilmukkaa (lasketaan yhdeksi pylvääksi), virkkaa 4 pylvästä edellisen kierroksen ensimmäiseen kiinteään silmukkaan.

Ota sitten koukku pois työstä ja pistä koukku ensimmäisen pylvään kohdalta takaisin työhön.

Ota irti jätetty silmukka koukulle, kierrä lanka koukun ympäri ja vedä silmukoiden läpi. Virkkaa yksi ketjusilmukka. Ensimmäinen terälehti on valmis.

*Virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan 5 pylvästä. Irrota koukku työstä, työnnä koukku ensimmäisen viidestä juuri virkkaamastasi pylväästä läpi, ota irti jätetty silmukka koukulle, kierrä lanka koukun ympäri ja vedä silmukoiden läpi. Virkkaa yksi ketjusilmukka.*

Toista *-* kuusi kertaa ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäisen pylväsryppään kärkeen. Kukalla on kahdeksan terälehteä.

4. krs:
Virkkaa kolme ketjusilmukkaa (lasketaan yhdeksi pylvääksi).

Virkkaa neljä pylvästä edellisen kierroksen terälehtien välissä olevaan ketjusilmukkaan.

Yhdistä pylväät samoin kuin teit edelliselläkin kierroksella ja virkkaa yksi ketjusilmukka. Tee kaksi terälehteä edellisen kierrosten terälehtien väliin, siten että kierrokselle tulee 16 terälehteä. Muista ketjusilmukka jokaisen terälehden väliin, kuten kierroksella 4.

Se mitä sitten tapahtuu on vielä hämärän peitossa. Kukasta voipi seuraavalla kerroksella tehdä neliön nurkkasilmukoiden avulla, eli samaan tapaan kuin isoäidinneliössäkin. Tosin nurkkiin pitää ehkä tehdä pitkiä pylväitä että neliö tulee tasaisemmin. Pittää kokeilla.

Ps. Olen saanut parikin haastetta, palaan niihin. Pian, kohta tai joskus.

Pullistelua

2011-04-03T14:19:00.006+03:00

Jäi vaivaamaan miten se linkkaamani peiton kukkakuvio oli oikein tehty. Aattelin että varmaan jotenkin pylväitä yhteen, joten ei kun kokeilemaan. Ensimmäinen versio Mandarin Petit langalla ja 3,5 millin koukulla. Virkkasin 5 pylvästä yhteen siten että se pylväs ikään kuin jätetään siten viimeistä langan läpivetoa vaille valmiiksi ja viimeiseksi sitten vedetään lanka kaikkien koukulla olevien silmukoiden läpi. En osaa selittää sitä tämän järkevämmin. Koukulla on siis joku 5-6 silmukkalenkkiä.

Vähän pullistelee muttei mitenkään erityisesti. Kokeillaanpa vähän paksummalla langalla ja useammalla pylväällä.

Noh, ei sanottavaa muutosta. Laitetaanpa sitten peliin paksua puuvillaa ja 4,5 millin koukku.
No höh. Kauhiasti vaan menee lankaa, muttei se pullistele ollenkaan! Sitten annoin mokomien lätyskäkukkasten olla kunnes törmäsin yhteen ohjeeseen, jossa puhuttiin pompuloista ja siinä oli myös kukkia. Tavasin ohjetta aikani, mutten tajunnut ollenkaan mitä siinä sanottiin. Jottain että koukku piti välillä ottaa pois ja tökätä jonnekin toisaalle. Sitä ei erityisen selvästi kerrottu, mitä sitä ennen oli tehty. Kaivelin sitten virkkuukirjoja, ja sieltä se löytyi! Ja nyt pullistelee niin pollevasti:

Lankana taas Mandarin Petitiä. Ja miten se sitten saatiin pullistelemaan? Noh, virkataan ensin 5 pylvästä yhteen kiinteään silmukkaan. Kun pylväät ovat valmiit, niin koukku otetaan irti työstä (jätetään se silmukkalenkki siis odottelemaan. Se kannattaa vetäistä pikkuisen isommaksi ettei pääse livahtamaan karkuun) ja laitetaan ensimmäiseen pylvääseen, siihen pylvään päällä olevaan silmukkalenkkiin. Sitten koukulle otetaan takaisin se odottelemaan jätetty silmukka, kierretään lanka koukulle ja vedetään silmukan ja pylväästä noukitun silmukan läpi. Ja hip hei! Helppoa kuin heinänteko.

Vähän paksumpaa puuvillaa kyllä pittäisi olla. Toisaalta en tartte yhtään projektia nyt lisää. Kun taas toisaalta...Katotaan sitten kun tämä työnalla oleva on vähän paremmalla tolalla.

Haaveissa vainko oot mun?

2011-03-31T18:37:00.002+03:00

Olen huomannut haaveilevani muutamasta tietystä asiasta viime aikoina. Haaveitahan tulee ja menee, osa ihan höpölöpöä, osa järkevämpiä. Tämä kolmikko se vaan jaksaa pyöriä mielessä. Tiedä sitten saako niitä haaveita sanoa ääneen, mutta aion uskaltaa.

1. Puuhella

Puuhellasta on tullut aivan hirmuinen päähännousema. Siinä vaan on jotain sellaista että haluaisin sen aivan hirveän kauhean kamalasti. Jotenkin viehättää ajaus laittaa pieni valkea hellaan ja keitellä mitä sitten keitteleekin. Hellassa voisi olla myös uuni, vaikka sellainen uuni taitaakin hieman epätasaisesti paistaa. Kesällä hellaa ei varmaankaan tulisi käytettyä, mutta talvella se olisi oiva lämmityslisä. Kuvan kaltainen hella voisi olla aika kiva, vaikkei siinä perinteisessäkään mitää vikaa ole.

2. Kunnon puutarha ja kasvihuone

Kasvihuoneitten kohdalla sydän pomppaa ihan uusille lukemille. Ajattelen sitä kostean nihkeää ilmaa ja punaisena pullistelevia tomaatteja. Olisi ihana jos kasvihuone olisi sen verran iso että sinne voisi laittaa tuolin tai vaikka pöydän. Tai ehkä se voisi olla sellainen huvimaja tyyppinen, jossa olisi vain kukkia ja siellä voisi ottaa päiväunet. Kasvihuoneen ympärillä olisi sitten hyötypuutarha, jossa kasvaisi isoja kurpitsoja, valtavia keräkaaleja ja kukkia siellä täällä. Jotain toista kuin se minun rikkaruohohelvettini...syksyllä sinne voisi laittaa kynttilöitä ja nauttia pimeistä illoista. Kamiina voisi olla kanssa hyvä juttu? Ja keväällä kun aurinko lämmittäisi niin siellä voisi juoda kuumaa kaakaota, jossa tietenkin olisi vaahtokarkkeja!

3. Kanoja

Sellaisia ruskeita kotkottajia. Vaikka kolme kappaletta. Niillä olisi oma kanala, josta voisi aamuisin käydä keräämässä munat. Kotkot saisivat olla lämpöiseen aikaan vapaasti pihalla ja talvellakin käydä ulkona jos mielisivät. Mutta ruskeita ja ne munisivat ruskeita munia.

Semmoisista juttuista minä haaveilen. Voi kun niistä joku joskus toteutuisi!

Se juttu

2011-03-30T21:12:00.001+03:00

Lupasin tuossa jo joku aika sitten palata erääseen Helsingin reissun tuomiseen. Jäipä sitten palaamatta. Joten palataanpa nyt.

Lankamaailmasta tarttui langan lisäksi myös valmis tuotos, joka huusi kuin sireeni nimeäni.

Se mikä tässä on kummallisinta, on se etten ole ollenkaan liivi-ihminen. En ole oikein ymmärtänyt niiden funktiota. Ja nyt minulla on tämä. Ja tykkään siitä kovasti.

Paitsi että onhan mulla se toinenkin liivi, se virkattu. Siitäkin tykkään kovasti.

Hämmentävää.

Japanilaisia kukkia

2011-03-28T18:25:00.003+03:00

Viimeinenkin kukkanen valmistui sunnuntaina aamulla siinä rajamaastossa kun ei oikein ollut varma tuliko kääntäneeksi kellot illalla vai ei. Lanka loppui kahtaa kukkaa vaille valmista. Dementia ei onneksi ollut saanut täysin otetta koska muistin että tästä langasta oli jäänyt rullan loppu kehruusta, ja sillä lopulla oli harjoiteltu navajo-kertausta. Arkeologisten kaivausten jälkeen se löytyi ja siitä riitti kahteen kukkaan, jäi vielä 60 senttiä jäljellekin! Tosin viimeisissä terälehdissä piti vähän huijata ja tehdä vain seitsemän pylvästä kahdeksan sijaan. Lankana on siis itte kehrättyä shetlannin lampaan ja silkin sekoitetta. Taisi olla suhteella 70/30 %. Jos ihan oikein muistan niin vyyhdillä oli mittaa 910 metriä ja sitten jottain 100 gramman päälle. Virkkaaminen syö ihan tolkuttomasti lankaa.

Malli löytynee alunperin jostain japanilaisesta virkkuukirjasta, ilmeisesti useammastakin. Löytyypä omastani 300 virkkuukuviota kirjastakin, kun oikein jaksaa etsiä. Japanilainen sekin. Paloja on 54 ja mitat ovat n. 170 x 35 cm. Kuvissa huivi näyttää ihan hirmuisen isolta, mutta myönnettäköön että aluksi se tuntui vähän naftilta. Tosiasiahan on että tää on semmonen hienosteluhuivi. Talvipakkasilla tarttetaan vähän toisenlaista lämmikettä kaulan ympärille. Varmaan sopiva kaveri niille työpäiville kun talo ei muista lämmetä viidenteen kerrokseen saakka, ja ikkunoista hujuttaa niin että hiukset heiluu.

Nyt haluaisin kuitenkin ajatella keväisempiä asioita.

Vihdoinkin lauantai!

2011-03-26T18:12:00.006+02:00

Odotin kovasti lauantaita. Ei niinkään viikonlopun vuoksi vaan siksi että voisin tehdä aamupalaksi croissantteja piimäjuuston ja kastanjatahnan kera. Olipa se hyvää! Harmi että muutkin tykkäsivät, joten en saanut mussuttaa kaikkia. Tai no, ehkä se oli hyvä niinkin.

Toinen hyvä juttu tässä lauantaissa on ollut se että aurinko on paistanut kauniisti. Ikkunassa roikkuvista kristalleista tulee pieniä sateenkaaria seinille. Otin taas esille aiemmin aloittamani neliöt ja virkkasin niitä muutaman lisää. Toivoisin että tästä tulisi joskus aikoinaan peitto. En kyllä tiedä minkämoiseen langat riittävät, jos sellaiseen sopivan kokoiseen?

Virkkaamisen(kin) kanssa joskus tuppaa lähteä mopo käsistä, kovasti haluaisin tehdä myös tämmöisen.