Pihapuhetta

Eilen oli Oulun kaupungin palstapäivä. Arvatkaapas oliko meidän palsta valmiina viljelystä varten? Yhden pisteen vinkki, ei. Pistää vähän harmittamaan, olisi sen verran hyvät kelit tehdä pohjatöitä: kaivella rikkaruohonjuuret ja semmoista. Mutta eipä sitten ei. Saas nähdä milloin on valmista. 

Palstan puutteessa pitää sitten väkerrellä omalla pihalla. Etupihan puolella tulppaanit ovat avautumassa ja ovat nättejä kuin mitkä. 

Etupihalla on myös kolme alppiruusua. Niistä kaksi, Elviira ja Helsingin Ylipisto (tai Haaga), ovat edellisen asukkaan peruja. Viime keväänä ryhmittelin ne uudelleen ja istutin niiden kaveriksi Mikkelin. Joidenkin vuosien kuluttua voi tietty olla ahdasta, koskapa n. 8 vuotta sitten vanhalle pihalleni istuttamani Mikkeli on tänä päivänä n. 150 cm korkea ja vähintään yhtä leveä pensas. 

Alppiruusuille en ole muistaakseni koskaan laittanut talvipeitteitä tai varjostuksia. Keväällä olen antanut niile lämmintä vettä ja kesällä lannoittanut niitä alppiruusun lannoitteella. Hyvin ovat pärjänneet. Näille korkeuksille alppiruusuja valitessa kannattaa katsoa kasvin kestävyys. Esim. Mikkelin pitäisi kestää -37° C pakkasia. 

Alppiruusujen juurella kukkii kirjopikarililjoa. Nämä jaksavat aina hämmästyttää minua: ruudullisia kukkia! Eihän semmoisia voi olla olemassakaan! 

Kirjopikarililjoja on myös takapihalla. Siellä ne on istutettu nauhuksen ja töyhtöangervon juurelle, joiden lehdet peittävät kukkineet liljat. 

Kirjopikarililjojen viereltä löytyy yksi luottokasveistani, pieni särkynyt sydän. Eihän se mikään erikoinen tai jännä ole, mutta kasvi joka kukkii toukokuusta syyspakkasiin on kyllä aika hyvä olla olemassa.

Takapihalla kasvaa myös minun pituinen pilarikatja, herra Pitkänen nimeltään. Se on siirretty vanhalta pihaltani, koska uusi emäntä ei pidä havukasveista. Siirron onnistuminen kyllä vähän epäilytti. Pitkäsellä kuitenkin oli yllätys: se irtosi yhdellä lapionpolkaisulla maasta! Juuripaakku oli kokoluokkaa pesuvati. Tästä toki tuli vaikeuksia uudelleenistuttamisessa. Kovan tuulen tullen kataja meinasi kaatua. Sen juurelle aseteltiin kiviä sekä tukikeppi. Keväällä jännäsin että lähteekö se kasvuun, vähän kun oli nuutuneen näköinen. Olen nyt lellinyt sitä alppiruusujen lannoitteella ja eilen huomasin että uusia neulasia on tulossa ja rutkasti! Ehkä se kotiutuu uudelle paikalleen. Pitkäsen juurella vartio sammakko.

Takapihan kivipolku kaipasi isoa askelmakiveä. Naapuri teutaroi umpeenkasvaneen kukkapenkin kanssa ja minä sitten kärppänä paikalle kysymään että mitä se mahtaa tehdä isoilla kivillä, jotka maan seasta esiin nousivat. Että saisinko minä yhden? Eikä aikaakaan kun siippa sai leikkiä Kivenpyörittäjän kylää. 

Riemastuttava kevään väripilkku on kevätlinnunsilmä. Se kukkii lime-keltaisin kukkasin juuri parhaillaan ja muodostaa mättäittä sekä leviää todella nopeasti. Se on kiva pohjakasvi perennapenkkiin. Vaikka se kasvaakin mättäinä on se ei tukahduta muita kasveja vaan perennat kasvavat sen läpi. 

Lemmikit ovat myös aloittaneet kukintansa ja kohta varmaan patjarikkojen ihanat vaaleanpunaiset pikkukukat aukeavat.

Puutarhatöissä on minulla myös tämmöinen apuri. Innokas kaivamaan kuoppia ja täyttämään ne omilla tuotoksillaan. Toki kaivuut välillä kohdistuvat paikkoihin, joita ei välttämättä tarvitsisi kaivella. Mutta sekös häntä kiinnostaisi.

Kunhan tuo ilma tänään vielä tästä lämpenee, taidan köllähtää takapihan terassin sohvalle neulomaan ja jos sattuu niin että silmä luppasee, niin sitten pitänee ottaa pienet torkut. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Tikkua ja pajukkoa

Mennääkö suoraan asiaan?

Twigs and Willows
Malli: Twigs and Willows, Alana Dakos, Botanical knits-kirjasta
Lanka: Cascade Heathers 220, sävy Birch 9564, 5 vyyhtiä
Puikot: 4 mm ja kaulus sekä nappilista 3,5 mm
Koko: 38 - 41
Napit: Nappi-Kikasta
Fiilis: jipjip

Tämä malli oli niitä, joita kierrellään ja kaarrellaan pitkään ja hartaasti. Sitten yksi päivä kesken ruoanlaiton tilataan langat ja neulominen tapahtuu viikossa. Liekö sitten hyvin kypsytelty puoliksi tehty?

Malli on helppo ja nopsa neuloa, paksulla langalla kun ollaan asialla. Kuviotakin on sen verran vähän että kärsimätönkin jaksaa. Neuloin ohjeesta poiketen vartalo-osan yhtenä kappaleena kainaloihin saakka, samoin hihat pyöriöön saakka. Helmaan loin silmukat koon 41,5 mukaan ja neulon pituutta joku 5 cm lisää. Vyötärökavennukset aloitin siis myöhemmin kuin ohjeessa. Vyötärö ja rinnan ympärys sitten koon 38 mukaan. 

Ihan vastaavaa tiheyttä en saanut. Ohjeen takki neulotaan 4,5 mm puikoilla tiheydellä 20s/10cm. Pääsin nelosilla 19s/10cm. Noh, se on ihan tarpeeksi lähellä. Pienemmillä puikoilla pinta olisi varmaan ollut liian peltiä 

Tämä oli eka kerta kun neuloin Cascaden 220 ja täytyypä sanoa että varsin kiva lanka. Heatherissa on vähän kirjava väri, joka tuo eloa muuten hyvin yksinkertaiseen malliin. Vähän arvoin Rowanin Felted Tweediäkin, mutta veikkaanpa etteivät lehdet olisi tulleet siinä langassa näin hyvin esille. Voin toki olla väärässäkin.

Napit löysin Nappi-Kikasta. Samanmoisia nappeja olen laittanut myös Olivia-takkeihini. Mukavat kevyet puunapit. 

Veikkaan että takista tulee The Luottoneule, sen verran mukavalta se tuntuu päällä!

+ 27 ° varjossa

Kyllä ihmisen nyt kelepaa! Se ikävä asia että viikko sitten oli vielä peijakkaan kylmää, on täysin pyyhkiytynyt pois mielestä. Mikä sen ihanampaa kuin ottaa päiväunet takapihan terassin sohvalla, peipposen liverrys ja pääskysen narskutus tuutulauluna?

 Olen myös ruoputellut takapihan kukkapenkkejä ja Bertta on ollut suurena apuna mm. metsästämällä päästäisen. Välillä on neulottu sukkia ja odoteltu että se villatakki kuivuisi jotta voisi ommella napit paikoilleen. Ilokseni takille ei juuri tällä hetkellä ole tarvetta. 

Toisella kädellä on silitelty värjäyksestä tulleita, itsekehräämiäni villoja, taitavat olla oikeaa lähilankaa :)

Taidan mennä takaisin tuonne pihalle ja suunnitella asiaa nimeltä pensasmustikkapenkki. Palstapellonkin ovat kyntäneet. Tulkaapa ja laittakaa ne kepit niin pääsen tonkimaan ihan tosissani!

Se ois siinä...

...paitsi ettei ole. Harmittaa tässä vaiheessa joutua purkuhommiin, mutta niin se vaan nyt on. Onneksi ei muuta kuin nappilistat ja kaulus, jälkimmäinen kun pönköttää ärsyttävästi. Huomasinhan minä sen pönkötyksen, typerästi ajattelin että kyllä se siitä. Pitäisihän se tietää että ei se koskaan siitä. 

Jos jotain positiivista niin napit ovat löytyneet ja nätit napit löytyikin. Takaisin siis neulomaan. 

Silmuja

Puissa ei pahemmin silmuja näy, joten niitä pitää tehdä itse.

Ekat silmut tulivat sukkiin, toinen pari puuttuu vielä. Karvakasa päätti tulla pesemään omia varpaitaan kun kuvasin sukkia. Sitten myöhemmin kun kissille tuli kuuma auringonpaisteessa (aurinko on näyttäytynyt, rasti seinään!) niin se meni lattialle sukan päälle nukkumaan. 

Sukan parittomuus johtuu taasen näistä silmuista. 

Vielä kun keksisi että miksi oikean etukappaleen lehtioksa kiristää mutta vasen ei. Jotain on ilmeisesti tehty eri tavalla. Takakappaleen niska muuten pitää muotoilla uudelleen. Nyt se nousee ihan liian korkealle. Neulotaan kuitenkin hihat ensin. Lankana Cascden 220. En ole neulonut tätä lankaa aiemmin ja nyt ymmärrän kyllä miksi sitä niin kehutaan.

Pertti Perussukka

Eilen uutisissa sanottiin että oli ollut kevään lämpimin päivä. Meillä mittari näytti 8 astetta ja satoi vettä. Toivottavasti se lämpöhuippu ei ollut sitten tässä. Onneksi on villasukkia ja uusiakin puikoilta putkahtelee. Nämät melkein valmistuivat neuleummetuksen aikana. Pari päivää odottelivat että joku silmukoisi kärjen.

Malli: oma perussukka

Lanka: Lana Grossa Holiday Stretch
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: aikas jee

Sukissahan ei ole mitään ihmeellistä tai erityistä mutta langasta voisi sanoa yhtä ja toista. Langassa on 41 % puuvillaa, 39 % villaa, 13 % polyamidia ja loput 7 prossaa elastaania. Ja sitä kun neuloo niin tuleepa mukavat sukat! Elastaani tekee sen että sukat todellakin menevät ihoa pitkin ilman että kiristävät. Puuvillan määrä myös tuntuu, ei tule ollenkaan villasukkafiilistä. Oikein kivat. Vielä en osaa sanoa että miten äkkiä lörpsähtävät käytössä. Testaan hetken ennenkuin ostan toisen kerän, koska näitä pitää kyllä saada toisetkin. Sopivat kesäkäyttöön, jos se kesä joskus tulee. Ulos kun katsoo niin lähinnä tulee mieleen syksy. 

Pulppuaa

Ei voisi vapaapäivä paljoa parempaan saumaan tulla. Neuleinto on taas löytynyt ja pulppuaa vuolaana. Ne toisen kierroksen kämmekkäät valmistuivat pikavauhtia:

Spring Foliage 2

Malli: Spring Foliage, Alana Dakos, Botanical Knits -kirjasta

Lanka: Merisock

Puikot: 2,5 mm

Fiilis: no nyt!

Merisockilla pelitti nämä kämmekkäät niin hyvin että voe pojat! Kuviot nousevat hyvin esille ja värikään ei pahemmin anteeksi pyytele. Näin  on hyvä.

Hyvä on myös siksi että Titityystä lauantaina perunoiden kuorimisen lomassa tilatut langat tulivat kotia. Kiitos Titityyhyn värikonsultaatiosta! Näistä pistetään heti kohta takkia puikoille kunhan vaan saa päätettyä että millä koolla mennään, vai teenkö jonkun hybridin. Pääasia kuitenkin on se että ummetus on vaihtunut ripuliksi ja tämä ripuli on hyvä asia!